Omaisuuden perustuslainsuoja käyttörajoitustilanteissa
Haaparanta, Jaakko (2016)
2016
Hallintotieteiden tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Administrative Studies
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2016-02-02
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201602031155
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201602031155
Tiivistelmä
Tutkimuksessa selvitetään Suomen perustuslain (731/1999) 15 §:n 1 momentin sääntelemän omaisuudensuojan yleissäännöksen perustuslaillisia rajoja. Tutkimus keskittyy tarkastelemaan säännöksen nojalla arvioitavia omaisuuden käyttörajoituksia, jolloin valtiosääntöoikeudellinen arviointi jää perusoikeuksien yleisten rajoitusedellytysten varaan. Tässä tarkastelussa keskeisenä kysymyksenä on se, kuinka paljon nykyisen tulkintakäytännön perusteella omaisuuden käyttöä voidaan rajoittaa perustuslain sallimissa rajoissa.
Perusoikeusuudistuksen jälkeisenä aikakautena koko perusoikeusjärjestelmän tasolla tapahtuneet muutokset ovat muokanneet omaisuudensuojan yleislausekkeen tulkintaympäristöä. Muun muassa perustuslain 20 §:n ympäristöperusoikeus ja perusoikeusjärjestelmän kansainvälinen viitekehys ovat muuttaneet omaisuudensuojan tulkintaa. Tutkimuksessa tarkastellaan, kuinka omaisuudensuojakäsitysten uudistuminen on näkynyt eduskunnan perustuslakivaliokunnan ja tuomioistuinten ratkaisukäytännössä.
Perustuslain 15 §:n 1 momentin omistusoikeuden rajoittamista käyttörajoituksin voidaan pitää kohtuullisen merkittävänä perusoikeusrajoituksena. Juuri omaisuuden käyttörajoitukset ja taloudellisesti merkittävät omaisuuteen liittyvät lakisääteiset velvoitteet ovat omaisuuden perusoikeussuojan valtiosääntöoikeudellisesti problemaattisin osa. Omaisuudensuojan yleissäännöksestä ei seuraa vaatimusta korvata omistajalle mitä tahansa käyttörajoitusta eikä täyden korvauksen vaatimusta. Korvauskysymys onkin tutkimuksessa yksi kokonaisarviointiin vaikuttava osatekijä arvioitaessa omaisuudensuojan rajoittamisen hyväksyttävyyttä.
Tutkimuksen metodologinen perusta on oikeusdogmaattinen, jonka avulla tutkimuksessa arvioidaan omaisuuden perustuslainsuojan ja muun lainsäädännön välisiä normikollisioita. Omaisuudensuojan alati muuttuva tulkintaympäristö johtaa myös tekemään tulkintoja omaisuuden käyttörajoitusten soveltuvuudesta perusoikeusjärjestelmän asettamiin nykyisiin vaatimuksiin. Tässä yhteydessä tutkimuksessa tukeudutaan oikeuspoliittiseen tutkimusmetodiin.
Perusoikeusuudistuksen jälkeisenä aikakautena koko perusoikeusjärjestelmän tasolla tapahtuneet muutokset ovat muokanneet omaisuudensuojan yleislausekkeen tulkintaympäristöä. Muun muassa perustuslain 20 §:n ympäristöperusoikeus ja perusoikeusjärjestelmän kansainvälinen viitekehys ovat muuttaneet omaisuudensuojan tulkintaa. Tutkimuksessa tarkastellaan, kuinka omaisuudensuojakäsitysten uudistuminen on näkynyt eduskunnan perustuslakivaliokunnan ja tuomioistuinten ratkaisukäytännössä.
Perustuslain 15 §:n 1 momentin omistusoikeuden rajoittamista käyttörajoituksin voidaan pitää kohtuullisen merkittävänä perusoikeusrajoituksena. Juuri omaisuuden käyttörajoitukset ja taloudellisesti merkittävät omaisuuteen liittyvät lakisääteiset velvoitteet ovat omaisuuden perusoikeussuojan valtiosääntöoikeudellisesti problemaattisin osa. Omaisuudensuojan yleissäännöksestä ei seuraa vaatimusta korvata omistajalle mitä tahansa käyttörajoitusta eikä täyden korvauksen vaatimusta. Korvauskysymys onkin tutkimuksessa yksi kokonaisarviointiin vaikuttava osatekijä arvioitaessa omaisuudensuojan rajoittamisen hyväksyttävyyttä.
Tutkimuksen metodologinen perusta on oikeusdogmaattinen, jonka avulla tutkimuksessa arvioidaan omaisuuden perustuslainsuojan ja muun lainsäädännön välisiä normikollisioita. Omaisuudensuojan alati muuttuva tulkintaympäristö johtaa myös tekemään tulkintoja omaisuuden käyttörajoitusten soveltuvuudesta perusoikeusjärjestelmän asettamiin nykyisiin vaatimuksiin. Tässä yhteydessä tutkimuksessa tukeudutaan oikeuspoliittiseen tutkimusmetodiin.