Haiman hännän poistoleikkauksen jälkeiset komplikaatiot
Alanko, Elena (2016)
2016
Lääketiede - Medicine
Lääketieteen yksikkö - School of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2016-01-12
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201602021141
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201602021141
Tiivistelmä
Tämän retrospektiivisen tutkimuksen aineiston muodosti Tampereen yliopistollisessa sairaalassa ajalla 10/2009 7/2013 suoritetut haiman hännän poistoleikkaukset, yhteensä 51 potilasta. Tarkoituksena oli tutkia haiman hännän poistoleikkausten diagnoosijakaumaa ja komplikaatioita.
Tyypillisin histopatologinen diagnoosi haiman hännän poistoleikkauksissa oli haiman duktaalinen adenokarsinooma (31,3 %). Muita yleisimpiä diagnooseja olivat neuroendokriininen tuumori, seroosi kystadenooma ja intraduktaalinen musinoosi neoplasia.
Tutkimuksessa todetuista leikkauksen jälkeisistä komplikaatioista tärkeimpiä olivat luokan B haimafisteli (37,5 %), märkäpesäke (25,0 %), haavainfektio (8,3 %) ja haimatulehdus (2,1 %). Komplikaatioiden riski lisääntyi seerumin CRP-pitoisuuden noustessa (p-arvo 0,028). CRP-pitoisuuden nousu ennusti myös luokan B haimafistelin (p-arvo <0,001) ja märkäpesäkkeen (p-arvo 0,004) muodostumista. Korkea BMI ennusti myös kokonaiskomplikaatioiden määrän (p-arvo 0,015) sekä luokan B haimafistelin (p-arvo 0,006) ja märkäpesäkkeen (p-arvo 0,003) muodostumisen lisääntymistä. Histopatologisten diagnoosien perusteella luokan B haimafisteli muodostui yhtä todennäköisesti nk. normaaliin kuin fibrotisoituneeseen haimakudokseen.
Tyypillisin histopatologinen diagnoosi haiman hännän poistoleikkauksissa oli haiman duktaalinen adenokarsinooma (31,3 %). Muita yleisimpiä diagnooseja olivat neuroendokriininen tuumori, seroosi kystadenooma ja intraduktaalinen musinoosi neoplasia.
Tutkimuksessa todetuista leikkauksen jälkeisistä komplikaatioista tärkeimpiä olivat luokan B haimafisteli (37,5 %), märkäpesäke (25,0 %), haavainfektio (8,3 %) ja haimatulehdus (2,1 %). Komplikaatioiden riski lisääntyi seerumin CRP-pitoisuuden noustessa (p-arvo 0,028). CRP-pitoisuuden nousu ennusti myös luokan B haimafistelin (p-arvo <0,001) ja märkäpesäkkeen (p-arvo 0,004) muodostumista. Korkea BMI ennusti myös kokonaiskomplikaatioiden määrän (p-arvo 0,015) sekä luokan B haimafistelin (p-arvo 0,006) ja märkäpesäkkeen (p-arvo 0,003) muodostumisen lisääntymistä. Histopatologisten diagnoosien perusteella luokan B haimafisteli muodostui yhtä todennäköisesti nk. normaaliin kuin fibrotisoituneeseen haimakudokseen.