Urheiluvammat naisten jääkiekossa: 12 kuukauden prospektiivinen seuranta
Västilä, Saara (2015)
2015
Lääketieteen lisensiaatin tutkinto-ohjelma - Licentiate's Degree Programme in Medicine
Lääketieteen yksikkö - School of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2015-12-22
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201601281136
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201601281136
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää urheiluvammojen esiintyvyyttä naisten jääkiekossa, sekä yleisimmät vammatyypit ja niiden sijainti ja mahdollinen yhteys urheilijan fyysismotorisiin ominaisuuksiin.
Aineiston muodostivat syksyllä 2011 naisten jääkiekko A-maajoukkuerinkiin kuuluvat pelaajat. Tutkimukseen osallistui 19 pelaajaa. Joukkueen keski-ikä kauden alussa oli 21,9. Pelaajat pelasivat naisten SM-liiga joukkueissa eripuolilla Suomea. Tutkimusaineisto kerättiin esitieto- ja vammalomakkeilla, harjoittelupäiväkirjoilla, haastatteluilla ja fyysismotorisilla testeillä. Vamman sattuessa pelaaja otti yhteyttä tutkimuslääkäriin tekstiviestillä, jos vamma haittasi tai esti normaalia harjoittelua tai esti osallistumisen peleihin. Tutkimuslääkäri haastatteli pelaajan puhelimitse strukturoitua vammalomaketta käyttäen. Jokaiselle pelaajalle tehtiin fyysismotoristen ominaisuuksien testit tutkimuksen alussa, joihin sisältyi voima-, liikkuvuus- ja tasapainotestit.
Kauden aikana urheilijat harjoittelivat keskimäärin 13,6 tuntia viikossa. Vammoja ilmoitettiin tapahtuneeksi yhteensä 16. Vammoja sattui 13 pelaajalle. Äkillisiä vammoja oli 12 ja rasitusvammoja 4. Yhdeksän vammaa oli kontaktivammoja. Kontaktina oli useimmiten toinen pelaaja tai liikkuva objekti (esim. kiekko, maila). Yleisimmät vammatyypit olivat nivel-tai ligamenttivamma ja lihas- tai jännevamma. Vammainsidenssi oli 1,3/1000 harjoittelutuntia ja 20,5/1000 pelituntia kohden. Fyysismotoristen ominaisuuksien ja vammojen väliltä ei löytynyt tilastollista yhteyttä.
Aineiston muodostivat syksyllä 2011 naisten jääkiekko A-maajoukkuerinkiin kuuluvat pelaajat. Tutkimukseen osallistui 19 pelaajaa. Joukkueen keski-ikä kauden alussa oli 21,9. Pelaajat pelasivat naisten SM-liiga joukkueissa eripuolilla Suomea. Tutkimusaineisto kerättiin esitieto- ja vammalomakkeilla, harjoittelupäiväkirjoilla, haastatteluilla ja fyysismotorisilla testeillä. Vamman sattuessa pelaaja otti yhteyttä tutkimuslääkäriin tekstiviestillä, jos vamma haittasi tai esti normaalia harjoittelua tai esti osallistumisen peleihin. Tutkimuslääkäri haastatteli pelaajan puhelimitse strukturoitua vammalomaketta käyttäen. Jokaiselle pelaajalle tehtiin fyysismotoristen ominaisuuksien testit tutkimuksen alussa, joihin sisältyi voima-, liikkuvuus- ja tasapainotestit.
Kauden aikana urheilijat harjoittelivat keskimäärin 13,6 tuntia viikossa. Vammoja ilmoitettiin tapahtuneeksi yhteensä 16. Vammoja sattui 13 pelaajalle. Äkillisiä vammoja oli 12 ja rasitusvammoja 4. Yhdeksän vammaa oli kontaktivammoja. Kontaktina oli useimmiten toinen pelaaja tai liikkuva objekti (esim. kiekko, maila). Yleisimmät vammatyypit olivat nivel-tai ligamenttivamma ja lihas- tai jännevamma. Vammainsidenssi oli 1,3/1000 harjoittelutuntia ja 20,5/1000 pelituntia kohden. Fyysismotoristen ominaisuuksien ja vammojen väliltä ei löytynyt tilastollista yhteyttä.