Insulinoomat Tampereen yliopistollisen sairaalan erityisvastuualueella 1980-2010
Uitto, Elina (2015)
2015
Lääketieteen lisensiaatin tutkinto-ohjelma - Licentiate's Degree Programme in Medicine
Lääketieteen yksikkö - School of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2015-12-04
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201601271135
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201601271135
Kuvaus
Kirjoitus on julkaistu Aikakauskirja Duodecimissa (Uitto ym. Insulinoomat Tampereen yliopistollisen sairaalan erityisvastuualueella 1980–2010. Duodecim 2015;131:1598–604.) ja julkaistaan nyt uudelleen Aikakauskirjan Duodecimin luvalla.
Tiivistelmä
Insuliinia tuottavat neuroendokriiniset kasvaimet ovat harvinaisia, mutta niiden ilmaantuvuus näyttää lisääntyneen. Hyperinsulinemian oirekuva voi olla vaikea tunnistaa, minkä vuoksi diagnoosi usein viivästyy. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää insulinooman ilmaantuvuutta, taudinkuvaa, diagnostiikkaa ja hoitoa, sekä näissä tapahtuneita muutoksia Tays:n erityisvastuualueella.
Aineisto koottiin Tays:n sähköisen potilasasiakirjasto Uranuksen sekä patologian tietokannan vuosina 1980-2010 insulinoomadiagnoosin saaneista potilaista. Tapauksia löytyi 23.
Insulinooman ilmaantuvuus oli 0,7 tapausta vuodessa miljoonaa henkilöä kohden. Neuroglukopeenisia oireita oli kaikilla ja autonomisia oireita 83%:lla potilaista. Diagnoosihetkellä oireita oli ollut keskimäärin 25 kuukautta. Kuvantamistutkimuksissa kasvain paikannettiin 87%:lla potilaista, ja kuvantamistulokset paranivat tutkimusjakson loppua kohden. Leikatuista 22 potilaasta 21 parani täysin.
Kuvantamistarkkuuden parantumisesta huolimatta insulinooman diagnostinen viive ei ole lyhentynyt. Jotta oikeaan diagnoosiin päästäisiin nopeammin, hypoglykemian ja insulinooman mahdollisuus tulisi muistaa kohtausoireiden syytä selvitettäessä.
Aineisto koottiin Tays:n sähköisen potilasasiakirjasto Uranuksen sekä patologian tietokannan vuosina 1980-2010 insulinoomadiagnoosin saaneista potilaista. Tapauksia löytyi 23.
Insulinooman ilmaantuvuus oli 0,7 tapausta vuodessa miljoonaa henkilöä kohden. Neuroglukopeenisia oireita oli kaikilla ja autonomisia oireita 83%:lla potilaista. Diagnoosihetkellä oireita oli ollut keskimäärin 25 kuukautta. Kuvantamistutkimuksissa kasvain paikannettiin 87%:lla potilaista, ja kuvantamistulokset paranivat tutkimusjakson loppua kohden. Leikatuista 22 potilaasta 21 parani täysin.
Kuvantamistarkkuuden parantumisesta huolimatta insulinooman diagnostinen viive ei ole lyhentynyt. Jotta oikeaan diagnoosiin päästäisiin nopeammin, hypoglykemian ja insulinooman mahdollisuus tulisi muistaa kohtausoireiden syytä selvitettäessä.