Aivovammapotilas terveyskeskuslääkärin vastaanotolla
Marttila, Miikka; Lempinen, Joonatan (2016)
2016
Lääketieteen lisensiaatin tutkinto-ohjelma - Licentiate's Degree Programme in Medicine
Lääketieteen yksikkö - School of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2016-01-13
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201601261121
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201601261121
Tiivistelmä
Suomessa aivovamman saa joka vuosi arviolta 15 000 - 20 000 ihmistä, joten käytännössä jokainen lääkäri tapaa aivovammapotilaita uransa aikana. Tämän kirjallisen työn tarkoituksena on antaa terveyskeskuslääkärille riittävästi tietoa aivovamman mekanismeista, diagnostiikasta, hoidosta sekä muista keskeisistä asioista.
Yleisimmin aivovamma syntyy voimakkaasta päähän kohdistuneesta iskusta esimerkiksi kaatumisen seurauksena. Iskun voimasta syntyy helposti muun muassa varsinaisen aivokudoksen vaurioita, kallonsisäisiä verenvuotoja ja likvorin kierron häiriöitä. Primaariset vauriot johtavat usein sekundaarisiin, tavallisesti iskeemisiin vaurioihin ja jopa pysyviin aivokudoksen vaurioihin, jotka voivat aiheuttaa jopa elinikäisiä aivojen toiminnan muutoksia.
Aivovammat jaetaan suomalaisen Käypä hoito -suosituksen mukaan hyvin lieviin, lieviin, keskivaikeisiin ja vaikeisiin GCS:n (Glasgow coma scale), PTA:n (post-traumatic amnesia) ja tajuttomuuden keston mukaan. Diagnostiikassa pitää toimia nopeasti, mutta huolellisesti, kaikki tulokset muistiin kirjoittaen. Ensisijainen kuvantamistutkimus akuutissa tilanteessa on pään tietokonetomografia, jonka avulla todetaan henkeä uhkaavat ja neurokirurgista interventiota vaativat vammat. Aivovammojen kuntoutuksessa pyritään toimintakyvyn parantamiseen ja oireiden tiedostamiseen.
Yleisimmin aivovamma syntyy voimakkaasta päähän kohdistuneesta iskusta esimerkiksi kaatumisen seurauksena. Iskun voimasta syntyy helposti muun muassa varsinaisen aivokudoksen vaurioita, kallonsisäisiä verenvuotoja ja likvorin kierron häiriöitä. Primaariset vauriot johtavat usein sekundaarisiin, tavallisesti iskeemisiin vaurioihin ja jopa pysyviin aivokudoksen vaurioihin, jotka voivat aiheuttaa jopa elinikäisiä aivojen toiminnan muutoksia.
Aivovammat jaetaan suomalaisen Käypä hoito -suosituksen mukaan hyvin lieviin, lieviin, keskivaikeisiin ja vaikeisiin GCS:n (Glasgow coma scale), PTA:n (post-traumatic amnesia) ja tajuttomuuden keston mukaan. Diagnostiikassa pitää toimia nopeasti, mutta huolellisesti, kaikki tulokset muistiin kirjoittaen. Ensisijainen kuvantamistutkimus akuutissa tilanteessa on pään tietokonetomografia, jonka avulla todetaan henkeä uhkaavat ja neurokirurgista interventiota vaativat vammat. Aivovammojen kuntoutuksessa pyritään toimintakyvyn parantamiseen ja oireiden tiedostamiseen.