Lonkan epifyseolyysi Tampereen yliopistollisessa sairaalassa vuosina 2001-2011
Uuspelto, Joonas (2015)
2015
Lääketieteen lisensiaatin tutkinto-ohjelma - Licentiate's Degree Programme in Medicine
Lääketieteen yksikkö - School of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2015-12-22
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201601251118
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201601251118
Tiivistelmä
Lonkan epifyseolyysin on 8-15-vuotiailla kasvuikäisillä lapsilla esiintyvä sairaus. Femurin proksimaalinen metafyysi liikkuu acetabulumissa pysyvään epifyysiin nähden anterosuperiorisesti ja aiheuttaa lonkkanivelen toiminnan heikentymisen ja virheasennon. Taustatekijöistä merkittävimmäksi arvoidaan ylipainon. Muita altisteita ovat muun muassa monet endokrinologiset sairaudet. Karkeasti epifyseolyysi tapaukset voidaan jakaa kahteen luokkaan, akuutteihin sekä kroonisiin. Krooninen, hitaasti kehittyvä muoto on näistä yleisempi.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli arvioida Tampereen yliopistollisessa sairaalassa hoidettujen potilaiden diagnostista viivettä sekä leikkaustekniikan vaikutusta toipumiseen. Näyttääkin siltä, että samaan lonkkaan useamman kuin yhden ruuvin saaneet olivat suuremmassa riskissä kehittää vaikean komplikaation kuten avaskulaarisen nekroosin tai kondrolyysin leikattuun lonkkaan. Diagnostista viivettä ei pelkkien yliopistosairaalan papereiden perusteella ollut mahdollista riittävän luotettavasti selvittää. Ensi oireista oikeaan hoitoon pääsyyn kesti muutamasta päivästä yli puoleen vuoteen ja suurimmalla osalla potilaista tätä ei ollut mahdollista retrospektiivisesti määrittää.
Varmuutta siihen johtuivatko komplikaatiot ja huonompi toipuminen itse sairauden vaikeusasteesta vai käytetystä leikkaustavasta ei voi varmasti tämän tutkimuksen perusteella sanoa.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli arvioida Tampereen yliopistollisessa sairaalassa hoidettujen potilaiden diagnostista viivettä sekä leikkaustekniikan vaikutusta toipumiseen. Näyttääkin siltä, että samaan lonkkaan useamman kuin yhden ruuvin saaneet olivat suuremmassa riskissä kehittää vaikean komplikaation kuten avaskulaarisen nekroosin tai kondrolyysin leikattuun lonkkaan. Diagnostista viivettä ei pelkkien yliopistosairaalan papereiden perusteella ollut mahdollista riittävän luotettavasti selvittää. Ensi oireista oikeaan hoitoon pääsyyn kesti muutamasta päivästä yli puoleen vuoteen ja suurimmalla osalla potilaista tätä ei ollut mahdollista retrospektiivisesti määrittää.
Varmuutta siihen johtuivatko komplikaatiot ja huonompi toipuminen itse sairauden vaikeusasteesta vai käytetystä leikkaustavasta ei voi varmasti tämän tutkimuksen perusteella sanoa.