Pala(a)vat muistot - Ironia historian kollektiivisen kokemuksen välittäjänä Eduardo Galeanon Memoria del fuego-trilogiassa
Lindholm, Ida (2016)
Lindholm, Ida
2016
Kirjallisuustieteen tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Literary Studies
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2016-01-20
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201601231108
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201601231108
Tiivistelmä
Tutkielma käsittelee ironiaa historian uusintamisen ja kollektiivisen kokemuksen tuottamisen näkökulmasta. Kohdetekstinä on uruguaylaisen toimittaja-kirjailija Eduardo Galeanon Memoria del fuego -trilogia (1982-1986), joka kuvaa Latinalaisen Amerikan historiaa. Trilogian ensimmäinen osa alkaa prekolombiaanisten kulttuurien myyttisillä kertomuksilla, minkä jälkeen teos jatkuu, läpi toisen ja kolmannen osan, löytöretkien ajasta teosten julkaisuajankohtaan saakka. Yksittäiset luvut ovat lyhyitä, kuin mantereen eri kolkista poimittuja silmänräpäyksiä, jotka on laajan lähdemateriaalin pohjalta koostettu kronologisesti eteneväksi kollaasiksi. Typografisesti trilogia lähestyy historiografista esitystapaa, sillä lähdeviittaukset ovat esillä lopullisessa teoksessa. Rikkonaisen ja eri tekstilajeja yhdistelevän rakenteensa vuoksi teos ei sovi juonikeskeiseen kertomuksen määritelmään. Toisaalta tietyt kerronnankeinot, kuten henkilöhahmojen tajunnankuvaus, rikkovat tieteellisen totuudenmukaisuuden vaatimuksia. Kertomuksellisuuden puitteissa olennaisimpana pidänkin, Monika Fludernikin kognitiivista narratologiaa osittain mukaillen, kokemuksellisuutta eli sitä kuinka Memoria del fuego ja trilogian ironia kytkeytyvät kollektiivisen kokemuksen kuvaamiseen. Tällöin myös teoksen hyväksikäyttämät historiallisen ja fiktiivisen kerronnan konventiot asettuvat arvioitaviksi sen kannalta, millaista merkitystä niillä on kokemuksellisuuden ja yhteisöllisyyden tuottamisessa.
Teoreettisena viitekehyksenä toimii Ansgar Nünningin lanseeraama kulttuurinen narratologia, joka yhdistää strukturalistisen kertomusteorian käsitteistöä kontekstuaaliseen tekstin tulkintaan. Memoria del fuegon kannalta tutkimusotteen hyöty on sen monitahoisuudessa, jonka avulla ironian tulkinta on siirrettävissä kerronnan ja retoriikan erittelystä laajempaan diskursiivisten konventioiden yhteyteen. Analyysin keskiössä ovat erilaiset vastakkainasettelut, joita havainnoidaan sekä tekstuaalisella että postkolonialistisen vastakerronnan tasolla. Myös tutkimusmetodi on kaksi-tahoinen. Tiiviisti kohdetekstiin kiinnittyvä tekstianalyysi yhdistetään sellaisiin diskurssiteorian keskeisiin käsitteisiin kuin identiteetti, ideologia ja representaatio.
Tutkielmassa Memoria del fuegoa tarkastellaan kertomuksena, joka pyrkii purkamaan länsimaiskeskeistä käsitystä Latinalaisen Amerikan historiasta ja kuvaamaan menneisyyttä mantereen omaa kulttuurista itseymmärrystä vahvistavasta näkökulmasta. Keskeinen temaattinen elementti on muisti, joka vie menneen todellisuudenkuvauksen tieteellisorientoituneesta historian-kirjoituksesta lähemmäs yhteisön juuria - kollektiiviseen kokemukseen yhteisestä menneisyydestä. Teoksen ironian osalta väitän, että ironinen monimerkityksellisyys ja paradoksaaliset vastakkain-asettelut toimivat paitsi vastakerronnallisena, vallitsevia käsityksiä kyseenalaistavina kerronnan keinoina, myös yhteisöllisyyden tuottajina ja purkajina. Toisin sanoen ironia yhdessä muistin tematiikan kanssa luo yhtenäisyyden tunteen, joka kutsuu samastuvaisia luokseen ja sulkee samastumattomat ulkopuolelleen. Toisaalta ironisuus ei ole vain teoksen kerronnallinen elementti, vaan sen taustalla on käsitys latinalaisamerikkalaisesta identiteetistä kauttaaltaan ristiriitaisuuksien läpäisemänä.
Teoreettisena viitekehyksenä toimii Ansgar Nünningin lanseeraama kulttuurinen narratologia, joka yhdistää strukturalistisen kertomusteorian käsitteistöä kontekstuaaliseen tekstin tulkintaan. Memoria del fuegon kannalta tutkimusotteen hyöty on sen monitahoisuudessa, jonka avulla ironian tulkinta on siirrettävissä kerronnan ja retoriikan erittelystä laajempaan diskursiivisten konventioiden yhteyteen. Analyysin keskiössä ovat erilaiset vastakkainasettelut, joita havainnoidaan sekä tekstuaalisella että postkolonialistisen vastakerronnan tasolla. Myös tutkimusmetodi on kaksi-tahoinen. Tiiviisti kohdetekstiin kiinnittyvä tekstianalyysi yhdistetään sellaisiin diskurssiteorian keskeisiin käsitteisiin kuin identiteetti, ideologia ja representaatio.
Tutkielmassa Memoria del fuegoa tarkastellaan kertomuksena, joka pyrkii purkamaan länsimaiskeskeistä käsitystä Latinalaisen Amerikan historiasta ja kuvaamaan menneisyyttä mantereen omaa kulttuurista itseymmärrystä vahvistavasta näkökulmasta. Keskeinen temaattinen elementti on muisti, joka vie menneen todellisuudenkuvauksen tieteellisorientoituneesta historian-kirjoituksesta lähemmäs yhteisön juuria - kollektiiviseen kokemukseen yhteisestä menneisyydestä. Teoksen ironian osalta väitän, että ironinen monimerkityksellisyys ja paradoksaaliset vastakkain-asettelut toimivat paitsi vastakerronnallisena, vallitsevia käsityksiä kyseenalaistavina kerronnan keinoina, myös yhteisöllisyyden tuottajina ja purkajina. Toisin sanoen ironia yhdessä muistin tematiikan kanssa luo yhtenäisyyden tunteen, joka kutsuu samastuvaisia luokseen ja sulkee samastumattomat ulkopuolelleen. Toisaalta ironisuus ei ole vain teoksen kerronnallinen elementti, vaan sen taustalla on käsitys latinalaisamerikkalaisesta identiteetistä kauttaaltaan ristiriitaisuuksien läpäisemänä.