Kansalaisvaikuttaminen lukion evankelis-luterilaisen uskonnon 3. kurssin oppikirjoissa

Abstract

Tutkimuksessa selvitettiin, millä tavoin lukion evankelis-luterilaisen uskonnon oppimäärän 3. kurssin oppikirjat käsittelevät kansalaisvaikuttamista ja sen eri muotoja. Lukion evankelis-luterilaisen uskonnon 3. kurssi Ihmisen elämä ja etiikka keskittyy yksilö- ja yhteiskuntaeettisten kysymysten tarkasteluun ja sisältää myös kristillistä dogmatiikkaa. Tutkimusaineistona oli kolme vuosina 2009-2010 ilmestynyttä oppikirjaa: Silta 3 - Etiikka ja kirkon oppi (WSOY oppimateriaalit), Portti - lukion uskonto III kurssi (Otava) ja Uusi Arkki 3 (Edita).

Tutkimusmenetelmänä käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Sitä täydennettiin diskurssianalyysin perinteestä nousevilla tavoilla tarkastella sitä, miten oppikirjojen kirjoittajat asemoivat itsensä tekstissä suhteessa kansalaisvaikuttamiseen ja toisaalta lukijaan aihepiiriä käsiteltäessä.

Kansalaisvaikuttamisen käsittely jakaantui aineistossa kahdelle päätasolle, jotka nimettiin metatasoksi ja käytännön tasoksi. Metatasolle ryhmittyi kolme kansalaisvaikuttamisen taustalla olevaa, sitä perustelevaa tai sen mahdollistavaa luokkaa eli asiakokonaisuutta: uskontojen etiikka, filosofinen etiikka ja ihmisoikeudet. Kansalaisvaikuttamisen käytännön taso jakaantui puolestaan viiteen pääluokkaan: poliittinen vaikuttaminen; kolmannen sektorin vaikuttamistoiminta; median, taiteen ja populaarikulttuurin kautta tapahtuva vaikuttaminen; yksilökeskeiset vaikuttamismuodot sekä kansalaistottelemattomuus ja radikaali aktivismi.

Aineistossa uskontojen etiikan tarkastelussa painottui kristinusko. Kristillisestä etiikasta käsiteltiin niin Raamatusta nousevia eettisiä periaatteita kuin eri kirkkokuntien eettisten perinteiden erityispiirteitä. Näiden yhteydet kansalaisvaikuttamiseen tulivat esiin varsinkin Raamatun ja kirkkokuntien yhteiskuntanäkemysten käsittelyn yhteydessä. Filosofisesta etiikasta oppikirjat käsittelivät neljää etiikan teoriaa: velvollisuus-, seuraus-, sopimus- ja hyve-etiikkaa. Erityisesti sopimuseettinen perinne kytkettiin kansalaisvaikuttamiseen liittyviin perusoikeuksiin kuten sanan- ja omantunnonvapauteen sekä oikeuteen yhteiskunnalliseen osallistumiseen. Ihmisoikeuksien esitettiin mahdollistavan kansalaisvaikuttamisen mutta toisaalta aineiston mukaan kansalaisvaikuttamisen avulla voidaan myös valvoa ihmisoikeuksien toteutumista.

Kansalaisvaikuttamisen käytännön tasolla poliittista vaikuttamista käsiteltiin aineistossa hyvin varovaisesti. Poliittinen vaikuttaminen esitettiin lähinnä poliittisten instituutioiden (kuten eduskunta ja vaalit) kautta. Sen sijaan kolmannen sektorin vaikuttamistoimintaa tuotiin esiin laajemmin. Aineistossa mainittiin lukuisia kansallisia ja kansainvälisellä tasolla toimivia yhdistyksiä ja järjestöjä. Media esitettiin aineistossa sekä vallankäyttäjänä, vallan vahtikoirana että välineenä saattaa näkemyksiä muiden tietoon. Esille tuotiin myös sanan- ja ilmaisunvapauteen liittyviä kysymyksiä. Erilaiset taide- ja populaarikulttuurin muodot nähtiin keinona vaikuttaa ympäröivään yhteiskuntaan. Yksilökeskeisistä vaikuttamismuodoista käsiteltiin eniten erilaisia kulutus- ja elintottumuksiin liittyviä valintoja. Opiskelijoita haastettiin myös pohtimaan niitä erilaisissa oppikirjojen tehtävissä. Kaikissa aineistona käytetyissä kirjoissa mainittiin erikseen kansalaistottelemattomuuden käsite. Erilaisia kansalaistottelemattomuuteen ja radikaaliin aktivismiin liittyviä kansalaisvaikuttamisen muotoja esiintyi erityisesti oppikirjojen kuvituksessa ja kuvateksteissä. Kansalaisvaikuttamista käsiteltiin aineistossa pääsääntöisesti kuvailevasti, puolueettoman tarkkailijan roolista käsin ja suoria kehotuksia välttäen.