VEGF-D-geeninsiirron vaikutus rotan lihasvamman paranemiseen
Harmanen, Laura (2015)
2015
Lääketieteen lisensiaatin tutkinto-ohjelma - Licentiate's Degree Programme in Medicine
Lääketieteen yksikkö - School of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2015-12-18
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201601111066
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201601111066
Tiivistelmä
Yli puolet urheiluvammoista on lihasvammoja. Nykyisen hoitokäytännön mukaan niitä hoidetaan pääsääntöisesti konservatiivisesti. Lääkkeellistä hoitoa lihasvammoihin ei ole, kuten ei myöskään muihin tuki- ja liikuntaelimistön traumaattisiin vammoihin.
Vascular endothelian growth factor-D (VEGF-D) eli verisuonikasvutekijä-D on VEGF-geeniperheseen kuuluva proteiini, joka vaikuttaa sekä fysiologiseen että patologiseen angiogeneesiin ja lymfangiogeneesiin. Aikaisemmissa tutkimuksissa on osoitettu sekä adeno- että bakulovirus-välitteisen VEGF-D-geeninsiirron saavan aikaan lisääntynyttä luurankolihasten angiogeneesiä hapenpuutteesta kärsivissä tilanteissa eläinkokeissa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää vaikuttaako adenovirusvälitteinen VEGF-D-geeninsiirto rotalle tehdyn lihasvamman paranemiseen.
Tutkimuksessa rottien soleus-lihaksessa olevaan vammakohtaan injisoitiin joko VEGF-D-virusta tai kontrolliryhmälle LacZ-virusta. Geeninsiirto tapahtui adenoviruksen välityksellä. Tarkasteltaviksi aikapisteiksi valittiin 5. ja 7. päivä. Tutkimusaineistoon sisältyi 12 rottaa, joten lihasnäytteitä saatiin 24. Lihaksista tehtiin histologiset näytteet, joista arvioitiin vaurio-alueen verisuonten määrää, tiheyttä ja kokonaispinta-alaa. Tuloksia vertailtiin terapeuttisen geeninsiirron saaneiden sekä kontrolliryhmän rottien välillä.
Histologisessa analyysissä ei löydetty eroa terapeuttisen geeninsiirron ja kontrolliryhmän rottien lihasten paranemisessa. Aiheesta tarvitaan jatkossa lisää tutkimuksia, jotta lihasvammojen lääkkeellinen hoito voisi tulevaisuudessa toteutua. VEGF-D on hyvin potentiaalinen vaihtoehto lääkkeellisen hoidon kehitykselle huolimatta nyt saavutetuista vaatimattomista tutkimustuloksista.
Vascular endothelian growth factor-D (VEGF-D) eli verisuonikasvutekijä-D on VEGF-geeniperheseen kuuluva proteiini, joka vaikuttaa sekä fysiologiseen että patologiseen angiogeneesiin ja lymfangiogeneesiin. Aikaisemmissa tutkimuksissa on osoitettu sekä adeno- että bakulovirus-välitteisen VEGF-D-geeninsiirron saavan aikaan lisääntynyttä luurankolihasten angiogeneesiä hapenpuutteesta kärsivissä tilanteissa eläinkokeissa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää vaikuttaako adenovirusvälitteinen VEGF-D-geeninsiirto rotalle tehdyn lihasvamman paranemiseen.
Tutkimuksessa rottien soleus-lihaksessa olevaan vammakohtaan injisoitiin joko VEGF-D-virusta tai kontrolliryhmälle LacZ-virusta. Geeninsiirto tapahtui adenoviruksen välityksellä. Tarkasteltaviksi aikapisteiksi valittiin 5. ja 7. päivä. Tutkimusaineistoon sisältyi 12 rottaa, joten lihasnäytteitä saatiin 24. Lihaksista tehtiin histologiset näytteet, joista arvioitiin vaurio-alueen verisuonten määrää, tiheyttä ja kokonaispinta-alaa. Tuloksia vertailtiin terapeuttisen geeninsiirron saaneiden sekä kontrolliryhmän rottien välillä.
Histologisessa analyysissä ei löydetty eroa terapeuttisen geeninsiirron ja kontrolliryhmän rottien lihasten paranemisessa. Aiheesta tarvitaan jatkossa lisää tutkimuksia, jotta lihasvammojen lääkkeellinen hoito voisi tulevaisuudessa toteutua. VEGF-D on hyvin potentiaalinen vaihtoehto lääkkeellisen hoidon kehitykselle huolimatta nyt saavutetuista vaatimattomista tutkimustuloksista.