Talouspolitiikkaa kriisissa?: Britannian ja Ranskan talouspoliittiset intressit vuonna 2012
Tapaninen, Emilia (2015)
2015
Politiikan tutkimuksen maisteriopinnot - Master's Programme in Politics
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2015-12-01
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201601111052
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201601111052
Tiivistelmä
Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani talouspoliittisia kysymyksiä, jotka ovat laajalti vallanneet kansainvälisen poliittisen agendan vuonna 2008 puhjenneen talouskriisin jälkeen. Talouspoliittiset kysymykset ovat askarruttaneet niin kansalaisia, päättäjiä kuin tutkijoitakin. Kriisin keskellä poliittiset päättäjät ovat pyrkineet selvittämään kriisin syitä ja ratkaisuun tarvittavia toimia sekä tehneet samalla talouspoliittisia linjauksia erilaisiin ideoihin ja ideologioihin perustuen. Tästä talouspoliittisesta keskustelusta muodostuu tutkielmani konteksti.
Tutkielmani teoreettinen viitekehys rakentuu kansainvälisen poliittisen talouden koulukuntien, realismin, liberalismin ja marxismin, välisestä pohdinnasta. Näkökulmani tutkimuksessa on realistinen, ja tutkimusmenetelmänä käytän diskurssianalyysia. Tutkimusaineistoni koostuu Britannian pääministeri David Cameronin ja Ranskan presidentti François Hollanden kansainvälistä rahoitusjärjestelmää ja kapitalismia koskevista puheista vuonna 2012. Analyysini tavoitteena on tarkastella, millaisia intressejä puheet sisältävät ja millainen intressien suhde on kansainvälisen poliittisen talouden koulukuntiin. Samalla pyrin selvittämään, millaisia muutoksia Britannia ja Ranska tavoittelevat talouspolitiikkansa kautta kansallisesti sekä Euroopan unionissa.
Tutkimukseni osoitti realismin olevan olennainen lähestymistapa kansainvälisen poliittisen talouden tutkimuksessa. Sekä David Cameron että François Hollande käsittivät puheissaan valtion olevan keskeinen talouspoliittinen toimija realismin teoreettisten oletusten mukaisesti. Puheaktien kautta kävi ilmi heidän käsityksensä siitä, että hallitukset tekevät ensisijaiset talouspoliittiset päätökset, käyttävät valtaa vaikuttaakseen taloudellisiin lopputuloksiin sekä asettavat säännöt, joiden puitteissa taloudelliset voimat toimivat. Lisäksi Britannian ja Ranskan tavoitteena oli usein kansallisten etujen edistäminen. Erona Cameronin ja Hollanden politiikan ja talouden suhdetta koskevissa käsityksissä oli se, millainen tämän suhteen tulisi normatiivisessa mielessä olla. Tutkimissani puheakteissa realismi toimikin ikään kuin viitekehyksenä, jonka puitteissa muut kansainvälisen poliittisen talouden koulukunnat, liberalismi ja marxismi, kävivät normatiivista kamppailua.
Realismin merkittävyydestä huolimatta tutkimusprosessin aikana tuli ilmi myös uusliberalismin vahva asema kansainvälisessä poliittisessa taloudessa. Uusliberalismin käyttöä tutkimuksessa vaikeuttaa kuitenkin sen käsitteellisen määrittelyn epäselvyys ja epäsymmetrisyys. Realismin haasteena puolestaan vaikuttaa olevan edelleen talouskysymysten integroiminen kansainvälisen politiikan tutkimukseen. Jatkotutkimuksen kannalta voisi olla mielenkiintoista tutkia tarkemmin uusliberalismia käsitteenä tai realismin merkitystä kansainvälisen poliittisen talouden tutkimuksessa.
Tutkielmani teoreettinen viitekehys rakentuu kansainvälisen poliittisen talouden koulukuntien, realismin, liberalismin ja marxismin, välisestä pohdinnasta. Näkökulmani tutkimuksessa on realistinen, ja tutkimusmenetelmänä käytän diskurssianalyysia. Tutkimusaineistoni koostuu Britannian pääministeri David Cameronin ja Ranskan presidentti François Hollanden kansainvälistä rahoitusjärjestelmää ja kapitalismia koskevista puheista vuonna 2012. Analyysini tavoitteena on tarkastella, millaisia intressejä puheet sisältävät ja millainen intressien suhde on kansainvälisen poliittisen talouden koulukuntiin. Samalla pyrin selvittämään, millaisia muutoksia Britannia ja Ranska tavoittelevat talouspolitiikkansa kautta kansallisesti sekä Euroopan unionissa.
Tutkimukseni osoitti realismin olevan olennainen lähestymistapa kansainvälisen poliittisen talouden tutkimuksessa. Sekä David Cameron että François Hollande käsittivät puheissaan valtion olevan keskeinen talouspoliittinen toimija realismin teoreettisten oletusten mukaisesti. Puheaktien kautta kävi ilmi heidän käsityksensä siitä, että hallitukset tekevät ensisijaiset talouspoliittiset päätökset, käyttävät valtaa vaikuttaakseen taloudellisiin lopputuloksiin sekä asettavat säännöt, joiden puitteissa taloudelliset voimat toimivat. Lisäksi Britannian ja Ranskan tavoitteena oli usein kansallisten etujen edistäminen. Erona Cameronin ja Hollanden politiikan ja talouden suhdetta koskevissa käsityksissä oli se, millainen tämän suhteen tulisi normatiivisessa mielessä olla. Tutkimissani puheakteissa realismi toimikin ikään kuin viitekehyksenä, jonka puitteissa muut kansainvälisen poliittisen talouden koulukunnat, liberalismi ja marxismi, kävivät normatiivista kamppailua.
Realismin merkittävyydestä huolimatta tutkimusprosessin aikana tuli ilmi myös uusliberalismin vahva asema kansainvälisessä poliittisessa taloudessa. Uusliberalismin käyttöä tutkimuksessa vaikeuttaa kuitenkin sen käsitteellisen määrittelyn epäselvyys ja epäsymmetrisyys. Realismin haasteena puolestaan vaikuttaa olevan edelleen talouskysymysten integroiminen kansainvälisen politiikan tutkimukseen. Jatkotutkimuksen kannalta voisi olla mielenkiintoista tutkia tarkemmin uusliberalismia käsitteenä tai realismin merkitystä kansainvälisen poliittisen talouden tutkimuksessa.