"Piste iin päälle" - Kasvatustieteen harjoittelijat asiantuntijuuden jäljillä

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia elinikäisen oppimisen ja kasvatuksen koulutusohjelmassa opiskelevien kokemuksia kasvatustieteen asiantuntijuuden kehittymisestä opintoihin sisältyvän harjoittelun kontekstissa. Tutkimuksessa tarkasteltiin erityisesti sitä, miten kasvatustieteen teoriaopinnot kohtaavat käytännön harjoittelun sekä millaisia asiantuntijuuden kasvulle merkityksellisiä tekijöitä opiskelija kohtaa harjoittelunsa aikana. Lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin kasvatustieteen laitoksen näkökulmaa harjoittelun käytänteisiin, ja selvitettiin, kohtaavatko opiskelijoiden saamat kokemukset harjoittelusta laitoksen sille asettamat tavoitteet.

Tutkimus oli lähestymistavaltaan fenomenologis-hermeneuttinen. Sen empiirinen aineisto koostui kuuden elinikäisen oppimisen ja kasvatuksen koulutuksen opiskelijan sekä yhden samaisen koulu-tusohjelman henkilökunnan edustajan teemahaastattelusta. Aineiston analyysi suoritettiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla.

Tutkimusaineiston perusteella kasvatustieteellisen asiantuntijuuden kasvu on havaittavissa harjoittelun aikana. Vaikka teorian ja käytännön yhdistäminen tuntui haastateltavista ensituntumalta hankalalta, löytyi opintojen ja työelämän välillä yhteyksiä. Tutkimustulosten mukaan harjoittelussa käytetään kasvatustieteen opintojen kautta saatuja tietoja hyödyksi erityisesti tutkimuskeskeisten organisaatioiden harjoittelupaikoissa. Lisäksi opiskelijoiden kasvatustieteellinen asiantuntijuus kehittyi metakognitiivisten taitojen ja työelämätaitojen suhteen. Opiskelijat kokivat monen työelämässä vastaan tulleen haasteen selventävän käsityksiään omasta osaamisesta sekä tuovan lisää itseluottamusta. Työelämätaitojen katsottiin syventyneen yhteistyön ja työyhteisössä toimimisen suhteen.

Tulokset harjoittelun opiskelijoille tuottamasta kasvatustieteellisestä asiantuntijuudesta osoittivat, että yleinen käsitys kasvatustieteen soveltuvuudesta käytäntöön on koettu huonoksi. Silti, harjoittelukokemuksien reflektointi haastatteluissa paljasti, että opinnot löytävät kiinnikkeen käytännöstä. Tämä tutkimuksesta tehty havainto paljasti sen, että harjoittelun pedagogisia käytänteitä tulisi kehittää, ja käytännön työelämää olisi tarpeellista tuoda lähemmäksi opintoja. Harjoittelun suorittaminen opintojen loppuvaiheessa jääkin tämän tutkimuksen perusteella varsin irralliseksi opintojaksoksi, jota ei ole tarpeeksi liitetty kasvatustieteen koulutukseen. Erityisesti harjoittelun tavoitteiden asetteluun tulisi kiinnittää enemmän huomiota, jos harjoittelua halutaan hyödyntää asiantuntijuuden kehittymisen näkökulmasta.