"Raskas työ mutta hirveen palkitsevaa". Puheterapeuttien työssä jaksaminen ja siihen vaikuttavat tekijät

Abstract

Nykypäivän haastava työelämä ja myös monet sen ulkopuoliset tekijät vaikuttavat työhyvinvointiin: niiden piirteet joko tukevat työssä jaksamista (voimavarat) tai uhkaavat sitä (kuormitustekijät). Sopiva määrä kuormitusta tarvitaan, jotta työnteko olisi mielekästä. Kuormitus ei saa kuitenkaan olla liiallista ja siitä pitää pystyä palautumaan riittävästi, jotta työssä jaksetaan. Jaksaminen sekä siihen vaikuttavien tekijöiden vaikutukset koetaan aina yksilöllisesti.

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli lisätä tähän mennessä melko vähäistä tutkimustietoa puheterapeuttien työssä jaksamisesta. Tarkoitus oli selvittää sekä alalla työskentelevien työssä jaksamisen yleistä tasoa että niitä ominaisuuksia, jotka vaikuttavat jaksamiseen. Näiden voimavara- ja uhkatekijöiden tunnistaminen auttaa puheterapeutteja tunnistamaan riskejä ja siten se voi ennaltaehkäistä liiallista kuormittumista ja sen aiheuttamaa uupumista.

Tutkimuksen menetelmänä käytettiin sekä kvalitatiivista että kvantitatiivista lähestymistapaa ( mixed method ). Tutkimusaineisto kerättiin keväällä 2015 neljästä teemahaastattelusta sekä kyselyllä, johon vastasi 448 puheterapeuttia (38 % otoksesta, johon kuului tavoitetut 1180 puheterapeuttia).

Puheterapeuttien työssä jaksamiselleen antamien kouluarvosanojen keskiarvo oli 8,1. Vaikka jopa 81 prosenttia vastaajista ilmoitti työssä jaksamisensa heikentyneen jossain työuransa vaiheessa, oli 85 prosenttia työhönsä melko tai hyvin tyytyväisiä. Liika kuormittuneisuus oli kuitenkin vaikuttanut esimerkiksi siten, että 42 prosenttia vastaajista oli vaihtanut tai oli harkinnut vaihtavansa työpaikkaa sen vuoksi. Vastaajista 81 % ei kuitenkaan olisi valmis vaihtamaan kuormittumisen vuoksi alaa.

Puheterapeuttien kiistatta tärkeimmäksi työssä jaksamista tukevaksi tekijäksi nousi työpaikan sosiaaliset voimavarat (kuten kollegojen tuki), jonka ilmoitti voimavaraksi 78 prosenttia vastanneista. Toiseksi tärkein voimavara oli asiakastyö ja sen palkitsevuus, jonka ilmoitti 37 prosenttia vastaajista. Muita tärkeitä jaksamista tukevia tekijöitä olivat esimerkiksi yksityiselämä ja harrastukset, yksityiselämän sosiaaliset suhteet, työtehtävien hyvät ominaisuudet kuten työn mielekkyys ja vaikutusmahdollisuudet omaan työhön. Uhkatekijöiden ryhmä oli heterogeenisempi. Suurin jaksamista uhkaava tekijä oli 27 prosentin ilmoittama asiakasmäärän suuruus. Sitä seurasivat noin viidesosan ilmoittamat asiakastyön haastavuus ja omat kuormitusta lisäävät ominaisuudet, kuten tunnollisuus. Osa jaksamiseen vaikuttavista tekijöistä oli toimiessaan voimavara ja toimimattomana uhkatekijä (esim. esimiestyö).

Kuormitustekijöistä huolimatta puheterapeutit olivat pääosin tyytyväisiä työhönsä ja jaksamiseensa. Puheterapeutit tunnistivat melko hyvin näitä jaksamiseensa vaikuttavia tekijöitä ja tätä reflektiota voi jatkaa peilaamalla tilannettaan tämän tutkimuksen tuloksiin. Jatkossa voitaisiin hyötyä puheterapeuttien omaa jaksamista edistävien keinojen sekä palautumiskeinojen tutkimisesta. Koska jaksamisestaan tietävät luonnollisesti parhaiten asianosaiset itse, työntekijöiden mielipiteet tulisi huomioida työpaikkaa kehitettäessä ja esimerkiksi työssä tärkeänä pidettyjen sosiaalisten suhteiden ylläpitoa tulisi entisestään vaalia. Lisäksi ulkopuolisten esimiesten ja muiden yhteistyötahojen tuntemusta puheterapeuttien työstä tulisi lisätä, jotta odotukset ja vaatimukset olisivat realistisia.