Älskad, saknad. Dödsannonser i Hufvudstadsbladet 1910, 1960 och 2010 ur ett genreperspektiv
Leskelä, Henna (2015)
2015
Pohjoismaisten kielten maisteriopinnot - Master's Programme in Scandinavian Languages
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2015-12-09
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201601071028
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201601071028
Tiivistelmä
Tarkastelen tutkielmassani Suomen suurimmassa ruotsinkielisessä sanomalehdessä Hufvudstadsbladetissa (Hbl) julkaistuja kuolinilmoituksia. Aineistossani on vuosina 1910, 1960 ja 2010 ilmestyneitä ilmoituksia. Aineisto sisältää 983 kuolinilmoitusta, jotka on kerätty kunkin vuosikerran maalis-, heinä- ja marraskuun numeroista.
Tutkimukseni tavoitteena on ensinnäkin hahmotella yleiskuva kuolinilmoituksista tekstilajina ja toiseksi selvittää tarkemmin, mitkä ovat kuolinilmoituksen keskeisiä osia ja piirteitä. Tutkimustavoitteiden saavuttamisen tukena käytän kolmea tutkimuskysymystä: Millaisia osia kuolinilmoituksissa on? Mitkä osat ovat keskeisiä? Millaisia nämä keskeiset osat ovat?
Tutkimuskysymykseni pohjautuvat pitkälti systeemis-funktionaalisen kielentutkimuksen edustajan Ruqaiya Hasanin teoriaan tekstilajin geneerisestä rakennepotentiaalista. Teorian mukaan olennaista on tarkastella, millaisia pakollisia ja valinnaisia jaksoja tekstilajissa on. Lisäksi voidaan tutkia jaksojen sijaintia ja mahdollista toistumista tekstissä. Niin muodollisten kuin sisällöllistenkin seikkojen avulla olen erottanut kuolinilmoituksista seuraavat osat: Symbol (Symboli), Epitet (Epiteetti), Namn (Nimi), Tid och plats (Aika ja paikka), Sörjande (Surijat), Minnesvers (Muistosäe), Begravningsinformation (Tieto hautajaisista) ja Tack (Kiitos).
Esittelen tutkielmassani kaikki kuolinilmoituksen osat ja niiden olennaisimmat piirteet. Tarkemmassa analyysissä keskityn kolmeen keskeisimpään osaan: vainajan nimeen, aika- ja paikkatietoihin sekä surijoihin eli vainajan omaisiin. Tutkimukseni perusteella nämä osat ovat hyvin keskeisiä kuolinilmoituksissa, sillä vähintään 99 % aineistoni ilmoituksista sisältää kyseiset osat. Yhteistä keskeisille osille on esimerkiksi, että ne ovat olennaisia vainajan tunnistamisen kannalta ja niissä keskitytään paljolti faktoihin. Lisäksi ne sijoittuvat useimmiten peräkkäin kuolinilmoituksen keskiosan tietämille.
Luodakseni yleisen tason kuvauksen Hbl:ssa julkaistuista kuolinilmoituksista olen valinnut tutkimukseeni diakronisen eli historiallista kehitystä kartoittavan näkökulman. Vertaamalla eri vuosikertojen kuolinilmoituksia toisiinsa on mahdollista selvittää, mitkä osat ja piirteet ovat pysyvämpiä kuin toiset ja mihin suuntaan tekstilaji on matkalla. Osat, jotka ovat yhteisiä eri-ikäisille ilmoituksille, kertovat keskeisistä ja ajasta riippumattomista tekstilajipiirteistä.
Tutkimukseni tavoitteena on ensinnäkin hahmotella yleiskuva kuolinilmoituksista tekstilajina ja toiseksi selvittää tarkemmin, mitkä ovat kuolinilmoituksen keskeisiä osia ja piirteitä. Tutkimustavoitteiden saavuttamisen tukena käytän kolmea tutkimuskysymystä: Millaisia osia kuolinilmoituksissa on? Mitkä osat ovat keskeisiä? Millaisia nämä keskeiset osat ovat?
Tutkimuskysymykseni pohjautuvat pitkälti systeemis-funktionaalisen kielentutkimuksen edustajan Ruqaiya Hasanin teoriaan tekstilajin geneerisestä rakennepotentiaalista. Teorian mukaan olennaista on tarkastella, millaisia pakollisia ja valinnaisia jaksoja tekstilajissa on. Lisäksi voidaan tutkia jaksojen sijaintia ja mahdollista toistumista tekstissä. Niin muodollisten kuin sisällöllistenkin seikkojen avulla olen erottanut kuolinilmoituksista seuraavat osat: Symbol (Symboli), Epitet (Epiteetti), Namn (Nimi), Tid och plats (Aika ja paikka), Sörjande (Surijat), Minnesvers (Muistosäe), Begravningsinformation (Tieto hautajaisista) ja Tack (Kiitos).
Esittelen tutkielmassani kaikki kuolinilmoituksen osat ja niiden olennaisimmat piirteet. Tarkemmassa analyysissä keskityn kolmeen keskeisimpään osaan: vainajan nimeen, aika- ja paikkatietoihin sekä surijoihin eli vainajan omaisiin. Tutkimukseni perusteella nämä osat ovat hyvin keskeisiä kuolinilmoituksissa, sillä vähintään 99 % aineistoni ilmoituksista sisältää kyseiset osat. Yhteistä keskeisille osille on esimerkiksi, että ne ovat olennaisia vainajan tunnistamisen kannalta ja niissä keskitytään paljolti faktoihin. Lisäksi ne sijoittuvat useimmiten peräkkäin kuolinilmoituksen keskiosan tietämille.
Luodakseni yleisen tason kuvauksen Hbl:ssa julkaistuista kuolinilmoituksista olen valinnut tutkimukseeni diakronisen eli historiallista kehitystä kartoittavan näkökulman. Vertaamalla eri vuosikertojen kuolinilmoituksia toisiinsa on mahdollista selvittää, mitkä osat ja piirteet ovat pysyvämpiä kuin toiset ja mihin suuntaan tekstilaji on matkalla. Osat, jotka ovat yhteisiä eri-ikäisille ilmoituksille, kertovat keskeisistä ja ajasta riippumattomista tekstilajipiirteistä.