Poliisitoimintojen yksityistämisen vaikeus : poliisin säilyttämien henkilöiden vartioinnin yksityistäminen
Järvenpää, Toni (2015)
2015
Hallintotieteiden tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Administrative Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2015-12-22
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201601041019
http://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201601041019
Tiivistelmä
Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee poliisin säilyttämien henkilöiden vartioinnin yksityistämistä. 1.1.2017 tulee voimaan lakimuutos (laki poliisin säilyttämien henkilöiden kohtelusta annetun lain 1 ja 18 luvun muuttamisesta), jolla mahdollistetaan yksityisten vartijoiden käyttö poliisin säilyttämien henkilöiden vartioinnissa. Yksityiset vartijat voivat lakimuutoksen jälkeen toimia vartiointitehtävissä virkasuhteisen vartijan välittömässä valvonnassa ja ohjauksessa. Pelkästään päihtymyksen vuoksi kiinniotettujen vartiointia yksityiset vartijat voivat suorittaa ilman virkasuhteisen vartijan läsnäoloa.
Perustuslain 124 §:n mukaan julkinen hallintotehtävä voidaan antaa muulle kuin viranomaiselle vain tiettyjen edellytysten täyttyessä. Merkittävää julkisen vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä voidaan kuitenkin antaa vain viranomaisille. Tässä tutkielmassa tulkitaan ja analysoidaan systemaattisesti perustuslain 124 §:n kautta, onko poliisin säilyttämien henkilöiden vartioiminen sellainen julkinen hallintotehtävä, jonka voi antaa yksityisten vartijoiden hoidettavaksi. Tutkielmassa käsitellään julkisen hallintotehtävän määritelmää ja merkittävän julkisen vallan käytön rajapintaa yksityisen vartioinnin järjestämisen osalta. Tutkielman keskiössä ovat ne ongelmakohdat, joita yksityisen vartijan käyttämisestä poliisin säilyttämien henkilöiden vartioinnissa voi perustuslain 124 §:n perusteella tulla eteen.
Tutkielmassa nostetaan esiin kysymyksiä yksityisten vartijoiden alkuperäisen toimivallan tarkoituksen ja laajennetun toimivallan lähtökohtaisesta ristiriidasta. Esimerkiksi yksityisen vartijan avustavaksi ja epäitsenäiseksi kaavailtu rooli on jyrkässä ristiriidassa annettujen toimivaltuuksien ja erityisesti voimankäyttöön liittyvien oikeuksien kanssa. Lakimuutoksen toimeenpanossa olisi huomioitava myös poliisin säilössä olevien henkilöiden perusoikeuksien toteutuminen, eikä ihmisten perusoikeudet tai oikeusturva saisi yksityistämisen seurauksena heiketä. Mielenkiintoisena erityiskysymyksenä tutkielmassa käsitellään yksityisten vartijoiden rikosoikeudellisen vastuun ja suojan oikeudenmukaista toteutumista poliisin säilyttämien henkilöiden vartioinnissa.
Tutkielman johtopäätöksenä voidaan todeta, että poliisin säilyttämien henkilöiden vartioinnin yksityistämistä voidaan pitää valtiosääntöoikeudellisesti vähintään ongelmallisena ja poliisin säilyttämien henkilöiden vartiointi on ainakin eräiltä osin merkittävän julkisen vallan käyttöä. Yksityistämistä tulisikin arvioida kokonaisuudessaan uudelleen.
Perustuslain 124 §:n mukaan julkinen hallintotehtävä voidaan antaa muulle kuin viranomaiselle vain tiettyjen edellytysten täyttyessä. Merkittävää julkisen vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä voidaan kuitenkin antaa vain viranomaisille. Tässä tutkielmassa tulkitaan ja analysoidaan systemaattisesti perustuslain 124 §:n kautta, onko poliisin säilyttämien henkilöiden vartioiminen sellainen julkinen hallintotehtävä, jonka voi antaa yksityisten vartijoiden hoidettavaksi. Tutkielmassa käsitellään julkisen hallintotehtävän määritelmää ja merkittävän julkisen vallan käytön rajapintaa yksityisen vartioinnin järjestämisen osalta. Tutkielman keskiössä ovat ne ongelmakohdat, joita yksityisen vartijan käyttämisestä poliisin säilyttämien henkilöiden vartioinnissa voi perustuslain 124 §:n perusteella tulla eteen.
Tutkielmassa nostetaan esiin kysymyksiä yksityisten vartijoiden alkuperäisen toimivallan tarkoituksen ja laajennetun toimivallan lähtökohtaisesta ristiriidasta. Esimerkiksi yksityisen vartijan avustavaksi ja epäitsenäiseksi kaavailtu rooli on jyrkässä ristiriidassa annettujen toimivaltuuksien ja erityisesti voimankäyttöön liittyvien oikeuksien kanssa. Lakimuutoksen toimeenpanossa olisi huomioitava myös poliisin säilössä olevien henkilöiden perusoikeuksien toteutuminen, eikä ihmisten perusoikeudet tai oikeusturva saisi yksityistämisen seurauksena heiketä. Mielenkiintoisena erityiskysymyksenä tutkielmassa käsitellään yksityisten vartijoiden rikosoikeudellisen vastuun ja suojan oikeudenmukaista toteutumista poliisin säilyttämien henkilöiden vartioinnissa.
Tutkielman johtopäätöksenä voidaan todeta, että poliisin säilyttämien henkilöiden vartioinnin yksityistämistä voidaan pitää valtiosääntöoikeudellisesti vähintään ongelmallisena ja poliisin säilyttämien henkilöiden vartiointi on ainakin eräiltä osin merkittävän julkisen vallan käyttöä. Yksityistämistä tulisikin arvioida kokonaisuudessaan uudelleen.