Ilmastonmuutoksen hallinnan politiikka aluekehittämiskysymyksenä

Abstract

Toimintaympäristössämme tapahtuvien laajojen tai monimutkaisten muutosten ymmärtäminen ja niihin oikealla tavalla reagoiminen on vaikeaa. Ilmastonmuutos on laajuudessaan ja monimutkaisuudessaan ilmiö vailla vertaa. Valtavasta haasteesta huolimatta ilmastonmuutoksen hallinnan politiikka on otettu osaksi suomalaista alueellista kehittämistyötä.

Tällä hetkellä jokainen Suomen maakunta tekee ilmastotyötä, tavalla tai toisella. Alueellisen ilmas-tonmuutoksen hallinnan prosesseja on kuitenkin tutkittu hyvin vähän. Tämän tutkimus käsittelee ilmastonmuutoksen hallinnan politiikan alueellista ulottuvuutta aluekehittämiskysymyksenä, ja tarkemmin kiinnostuksen kohteena on alueelliseen ilmastonmuutoksen hallintaan liittyvä kehitysoptimismi, eli se, millaisena alueen kilpailukykyä vahvistavana mahdollisuutena ilmastonmuutos nähdään. Yleisemmällä tasolla kiinnostavaa on myös se, miten ilmastonmuutos alueiden toimintaympäristöä voimakkaasti muokkaavana monisyisenä muutosprosessina ylipäätään on otettu haltuun.

Tutkimuskohteina olivat lounaissuomen maakunnat Satakunta ja Varsinais-Suomi. Tutkimuksen primääriaineistoa olivat maakunnalliset ilmasto- ja energiastrategiat sekä niihin liittyvät maakunnallisten päätöksentekoelimien asiakirjat. Primääriaineiston pohjalta tehtiin lisäksi tarkentavat teema-haastattelut molemmissa maakunnissa.

Vuodelta 2008 olevan kansallisen ilmasto- ja energiapoliittisen strategian vauhdittamana maakunnalliset ilmasto- ja energiastrategiat ovat nostaneet suomalaisen alueellisen ilmastokeskustelun uudelle tasolle. Ilmastonmuutos tai vähähiilisyys mahdollisuutena suomalaisille alueille ja aluekehit-tämistyössä on tämän tutkimuksen perusteella kuitenkin vielä jokseenkin jäsentymätön kokonaisuus. Satakunnassa maakunnallista ilmasto- ja energiastrategiaa on toimeenpantu ja alueellista ilmastonmuutoksen hallinnan politiikkaa on toteutettu Varsinais-Suomea systemaattisemmalla otteella. Tästä saattaa johtua se, että Satakunnassa alueelliseen ilmastopolitiikkaan liittyy enemmän kehi-tysoptimismia. Kääntäen kyse voi olla myös siitä, että Satakunnassa mahdollisuuslähtöisempi ilmastokysymyksen käsittelyn perusvire on tehnyt toimeenpanon ja seurannan helpommin edistettäväksi.

Alue on joka tapauksessa tärkeä hallinnon taso ilmastonmuutoksen hallinnan politiikassa. Kansallisen tason ilmastotavoitteet eivät voi konkretisoitua ilman paikkaperusteista, alueiden omiin luonnonolosuhteisiin tai osaamisperustaan kiinnittyviä lähtökohtia. Yleisellä tasolla, ainakaan toistaiseksi, alueellinen ilmastonmuutoksen hallinnan politiikka ei konkretisoidu joudutettuna elinkeinorakenteiden muutoksen aktiivisena ohjauksena. Alueellisissa ilmasto- ja energiastrategioissa kuitenkin tunnistetaan ilmastonmuutoksen sosiaalisiin ja taloudellisiin rakenteisiin synnyttämät perustavaa laatua olevat muutospaineet. Aluekehittämistyössä ilmastonmuutoksen hallinnan politiikka ei vielä tähtää syvään rakennemuutokseen, vaan kyse on ennemmin sopeutuvasta, osittain itseohjautuvasta muutoksesta. Myös sopeutetun aktiivisessa poliittisessa ohjauksessa olevan muutoksen edistämistä tapahtuu suomalaisessa alueellisessa ilmastonmuutoksen hallinnan politiikassa.

Tämän tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että ilman kansallisen tasolta tulevaa erillistä ohjeistusta maakunnalliset ilmasto- ja energiastrategiat tavoitteineen integroituvat osaksi nykyistä ohjelmatyötä tai väistyvät ilman suurempaa huomiota muun kehittämistyön tieltä.