Yritysten verkostoitumisen oikeudellinen ulottuvuus ja verkostoitumisesta seurannut sopimuskäsityksen muutos: Näkökulmana erityisesti sopimustoiminnan kokonaisuuden korostuminen perinteisen sopimusoikeuden sijaan
Heininen, Katri (2015)
Heininen, Katri
2015
Kauppatieteiden maisteriopinnot - Master's Programme in Business Studies
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2015-11-17
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201601041007
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201601041007
Tiivistelmä
Verkostoituminen on nykyään yksi keskeisimmistä yritysten liiketoiminnan kehittämisen keinoista. Vastavuoroiseen yhteistyöhön perustuvat verkostot ovat muuttaneet organisaatioiden välisiä suhteita, minkä seurauksena liiketoiminnan logiikka ja dynamiikka ovat kokeneet muutoksen. Tämä muutos on ulottunut myös juridiikkaan. Sopimusten muuttuessa pitkäkestoisemmiksi ja sopimusten kohteen epämääräisemmäksi myös sopimustoiminnan hallintamekanismit ovat muuttuneet. Tästä johtuen sopimustoiminta sopimusoikeus mukaan luettuna on ollut viime vuosikymmenien ajan jatkuvassa murroksessa ja uusien kehityshaasteiden edessä.
Tässä tutkielmassa tarkastellaan liiketoiminnan verkostoitumisen ilmiötä sekä sen oikeudellista ulottuvuutta sopimusnäkökulmasta, so. sopimusverkoston lähtökohdista. Työn tavoitteena on kuvata verkostoituneen liiketoiminnan sopimusoikeudellista nykytilaa sekä tuoda esille niitä asioita, jotka ovat olennaisesti kehittyneet ja muuttuneet perinteiseen sopimusoikeudelliseen ajatteluun verrattuna. Tarkastelun keskiössä ovat ne sopimuskäsitykselliset kehityssuunnat, jotka tukevat erityisesti pitkäkestoisten sopimusten tarpeita tarjoten työkaluja joustavuutta vaativia liiketoimintasuhteita varten. Tässä korostuu erityisesti sopimusten tietynlainen epätäydellisyys, dynaamisuus ja prosessimaisuus.
Moderni sopimusoikeus ei ole irrallaan sen toimijoista, vaan vie sopimusoikeutta kohti sosiaalisempia muotoja. Keskeisenä näkökulmana tässä työssä on sopimustoiminnan sosiaalinen puoli, so. sopimussuhteen sellaiset aspektit, joita ei voi suoraan johtaa kirjallisesti solmitusta sopimuksesta. Tässä muun muassa relational contracting -opilla, so. suhdesopimisella, on keskeinen merkitys. Tarkastelun keskiössä on yritysten välinen yhteistyö. Relational contracting -ajattelu on osaltaan pyrkinyt kaventamaan sopimustoiminnan ja sopimusoikeuden välistä kuilua ja ristiriitaa.
Sopimusosapuolten sosiaalisen suhteen ja sosiaalisten normien ohella sopimusosapuolten keskinäisen luottamuksen ja lojaliteetin merkitys on kasvanut. Mitä pidemmälle luottamuksen ja lojaliteetin osapuolten välillä voidaan katsoa kehittyneen, sitä todennäköisemmin vastuu voidaan määritellä sopimusperusteisesti. Monien tutkijoiden mielestä nimenomaan lojaliteettiperiaate kiteyttää ajatukset yritysten yhteistoiminnan edellytyksistä.
Tässä tutkielmassa tarkastellaan liiketoiminnan verkostoitumisen ilmiötä sekä sen oikeudellista ulottuvuutta sopimusnäkökulmasta, so. sopimusverkoston lähtökohdista. Työn tavoitteena on kuvata verkostoituneen liiketoiminnan sopimusoikeudellista nykytilaa sekä tuoda esille niitä asioita, jotka ovat olennaisesti kehittyneet ja muuttuneet perinteiseen sopimusoikeudelliseen ajatteluun verrattuna. Tarkastelun keskiössä ovat ne sopimuskäsitykselliset kehityssuunnat, jotka tukevat erityisesti pitkäkestoisten sopimusten tarpeita tarjoten työkaluja joustavuutta vaativia liiketoimintasuhteita varten. Tässä korostuu erityisesti sopimusten tietynlainen epätäydellisyys, dynaamisuus ja prosessimaisuus.
Moderni sopimusoikeus ei ole irrallaan sen toimijoista, vaan vie sopimusoikeutta kohti sosiaalisempia muotoja. Keskeisenä näkökulmana tässä työssä on sopimustoiminnan sosiaalinen puoli, so. sopimussuhteen sellaiset aspektit, joita ei voi suoraan johtaa kirjallisesti solmitusta sopimuksesta. Tässä muun muassa relational contracting -opilla, so. suhdesopimisella, on keskeinen merkitys. Tarkastelun keskiössä on yritysten välinen yhteistyö. Relational contracting -ajattelu on osaltaan pyrkinyt kaventamaan sopimustoiminnan ja sopimusoikeuden välistä kuilua ja ristiriitaa.
Sopimusosapuolten sosiaalisen suhteen ja sosiaalisten normien ohella sopimusosapuolten keskinäisen luottamuksen ja lojaliteetin merkitys on kasvanut. Mitä pidemmälle luottamuksen ja lojaliteetin osapuolten välillä voidaan katsoa kehittyneen, sitä todennäköisemmin vastuu voidaan määritellä sopimusperusteisesti. Monien tutkijoiden mielestä nimenomaan lojaliteettiperiaate kiteyttää ajatukset yritysten yhteistoiminnan edellytyksistä.