Työ vaarassa? Koettu työn epävarmuus ja sen yhteys työhyvinvointiin suomalaisten palkansaajien keskuudessa

Abstract

Tutkimukseni käsittelee suomalaisten palkansaajien kokemaa työn epävarmuutta. Länsimaisissa yhteiskunnissa tapahtuneet muutokset, kuten talousjärjestelmien globalisaatio, globaali kilpailu sekä teknologinen kehitys, ovat kasvattaneet painetta entistä joustavampien työmarkkinoiden luomiseen. Työntekijän aseman ja joustovaatimusten välisen ristiriidan ratkaisuksi kaavailtu joustoturva vaikuttaa puskuroivan uuden työmarkkinatilanteen luomia riskejä vain osittain. Samalla joustotyömarkkinat ovat tuoneet mukanaan uudenlaisia, normaalityösuhteista poikkeavia epätyypillisiä työsuhteita ja muita joustavuuteen perustuvia työelämän käytäntöjä. Vaikuttaa siltä, että perinteinen palkkatyöntekijyys on murroksessa. Kehitys on johtanut tilanteeseen, jossa työn epävarmuus koskettaa yhä useampaa palkansaajaa Suomessa.

Tutkin työn epävarmuutta palkansaajan subjektiivisena arviona hänen työsuhteeseensa kohdistuvista uhista. Epävarmuutta tarkastelen kolmesta näkökulmasta: kuinka yleistä työn epävarmuus Suomessa on, miten se on kehittynyt ajassa, millaisia työympäristöjä ja työntekijäryhmiä epävarmuus erityisesti koskettaa ja mikä on epävarmuuden yhteys työhyvinvointiin. Vaihtelua koetussa työn epävarmuudessa tutkin erilaisten yksilötekijöiden sekä työntekijän asemaan ja työorganisaatioon liittyvien tekijöiden avulla. Epävarmuuden yhteyttä työhyvinvointiin selvitän Peter Warrin vitamiinimallia avuksi käyttäen. Tarkasteluni kohteena on se, missä määrin työn epävarmuus selittää vaihtelua raportoidussa työhyvinvoinnissa suhteutettuna muihin työympäristön piirteisiin. Tutkimusasetelma on luonteeltaan kvantitatiivinen. Tutkimusaineistona käytän Tilastokeskuksen työolotutkimusta vuodelta 2013 (N = 4876) sekä työolotutkimuksen aikasarjoja vuodesta 1977 lähtien. Analysoin aineistoa ristiintaulukointien, logistisen regressioanalyysin sekä varianssianalyysin avulla.

Tulokset osoittavat työn epävarmuuden koskettavan merkittävää vähemmistöä suomalaisista palkansaajista. Epävarmuutta työstään koki yli neljäsosa kaikista työolotutkimukseen vastanneista vuonna 2013, mikä on enemmän kuin koskaan työolotutkimuksen historiassa. Talouden suhdannekehitys, työttömyysasteen vaihtelu sekä työmarkkinoiden hidas muutos vaikuttavat kaikki olevan yhteydessä koetun epävarmuuden yleisyyden kehitykseen. Vahvimmin koettua työn epävarmuutta selittävät työpaikan heikoksi arvioitu taloudellinen tilanne, työskentely määräaikaisessa tai vuokratyösuhteessa, katkonainen työhistoria sekä työpaikan heikko muutosviestintä. Eroja työhyvinvoinnissa epävarmuus selittää tilastollisesti erittäin merkitsevästi, mutta vain vähäisissä määrin. Selitysvoimaltaan merkittävämpiä työympäristön piirteitä ovat työn henkinen raskaus, tyytyväisyys kehitysmahdollisuuksiin työssä sekä esimieheltä saatu tuki. Tulokset ovat pääosin yhteneviä aiemman tutkimuksen kanssa. Warrin vitamiinimallin selitysvoima jää tulosten valossa vähäiseksi.

Vaikka työn epävarmuuden kokeminen vaikuttaa Suomessa entistä yleisemmältä, saattaa se olla luonteeltaan vähemmän vahingollista kuin aiempi tutkimus antaisi olettaa. Toisaalta epävarmuuden syyt ovat tutkimukseni perusteella pääosin rationaalisia. Tulevaisuudessa olisi tärkeä tutkia mahdollisia laatueroja epävarmuuden kokemuksessa.