Lastentarhanopettajien käsityksiä emotionaalisesta työstä varhaiskasvatuksen muuttuvissa ympäristöissä

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää lastentarhanopettajien käsityksiä emotionaalisesta työstä varhaiskasvatuksen muuttuvissa ympäristöissä. Tarkentaen tutkimustehtävänä on, miten lastentarhanopettajat käsittävät emotionaalisen työn päiväkodissa. Millaisia tunteita työssä kohdataan, miten niitä käsitellään ja millaista tukea tunnetyöhön saadaan? Aihetta ei ole Suomessa paljoa tutkittu päiväkotikontekstissa, joten tutkimukselle on tarvetta. Tavoitteena on tuottaa tietoa lastentarhanopettajan tunnetyöstä, mitä se on ja millaista osaamista se vaatii lastentarhanopettajalta. Usein tunteista vaietaan ja niitä piilotellaan, joten on tärkeää nostaa keskusteluun työstä johtuvat tunteet ja niiden käsittely. Teoriassa hyödynnetään Bronfenbrennerin ekologista viitekehystä ja Hochschildin tutkimuksia emotionaalisesta työstä.

Tutkimus on kvalitatiivinen tapaustutkimus, jota ohjaa fenomenografinen tutkimussuuntaus. Aineisto kerättiin teemahaastattelun avulla keväällä 2015. Haastateltavina olivat viisi lastentarhanopettajaa, jotka työskentelevät päiväkodeissa Pirkanmaalla. Aineiston analysoinnissa käytettiin fenomenografista analyysitapaa, jonka avulla muodostettiin tulosavaruus.

Tutkimustuloksissa emotionaalinen työ näyttäytyy osana lastentarhanopettajan työtä. Ensinnäkin tunnetyö käsitetään osaksi normaalia ja jokapäiväistä arkea, koska monenlaiset tunteet ovat vahvasti läsnä päiväkodin vuorovaikutustilanteissa. Tunnetyö ymmärretään osana lastentarhanopettajan ammatillisuutta ja oman ammatti-identiteetin rakentamista, sillä työssä tarvitaan omien tunteiden tiedostamista ja itsekontrollia. Tunnetyö on myös osa lasten kanssa tehtävää tunnekasvatusta, jossa lapsille opetetaan tunteiden nimeämistä, tunnistamista ja hallintaa. Tunnetyö liitetään lisäksi lasten vanhempien ja kasvatuskumppanuuden tukemiseen, sillä päiväkodissa lastentarhanopettaja kohtaa monenlaisia perheitä ja heidän elämäntilanteitaan.

Lastentarhanopettajan työstä johtuvat tunteet ja niiden voimakkuudet vaihtuvat päivän aikana useaan kertaan, koska työssä toimitaan monenlaisissa vaihtuvissa olosuhteissa. Työssä tunteita ilmenee niin omassa suoriutumisessa, lasten, perheiden kuin työyhteisön kanssa. Pääasiassa tunteet ovat myönteisiä kuten ilon ja onnistumisen tunteita, mutta myös kiukkua, pettymystä ja turhautumista tunnetaan. Työssä tunteita käsitellään erityisesti keskustelun avulla. Oman tiimin kanssa asian purkaminen auttaa pohtimaan tilannetta erilaisesta näkökulmasta ja myös lasten kanssa keskustellaan tunteista osana tunnekasvatusta. Lisäksi työstä johtuvia tunteita reflektoidaan itsekseen sekä niitä voi käsitellä sisäisen voiman tunteen eli voimaantumisen prosessina. Tunnetyöhön saadaan tukea päiväkodissa omalta tiimiltä, mutta myös moniammatillisesta verkostosta kuten johtajalta tai varhaiskasvatuksen erityisopettajalta. Lisäksi kouluttautuminen ja työkokemuksen kertyminen tuovat osaamista sekä varmuutta tunnetyön tekemiseen.

Tutkimustulokset antavat tietoa lastentarhanopettajan tunnetyöstä päiväkotikontekstissa, mutta niitä ei ole tarkoitus yleistää. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että lastentarhanopettajan työ on tunnetyötä, jossa tarvitaan emotionaalista osaamista: tunteiden tiedostamista itsessä ja muissa, tunteiden hallintaa, empatiaa sekä sosiaalisia taitoja laajojen sosiaalisten suhteiden hallinnassa. Emotionaalinen työ ja sen edellyttämä osaaminen pitäisi huomioida jo lastentarhanopettajien koulutuksessa. Tutkimuksen avulla myös lastentarhanopettajat ja työyhteisöt voivat reflektoida varhaiskasvattajien tunnetyötä ja pyrkiä kehittämään lastentarhanopettajien emotionaalista osaamista. Näin voidaan tukea lastentarhanopettajien työssä jaksamista sekä työhyvinvointia. Tutkimustieto on arvokasta, sillä aiempaa tutkimusta kyseisestä aiheesta on todella vähän.