Morphometry of duodenal mucosa in coeliac disease - Validation of morphometry and correlation to disease manifestations
Taavela, Juha (2016)
Taavela, Juha
Tampere University Press
2016
Lastentautioppi - Paediatrics
Lääketieteen yksikkö - School of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2016-01-15
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-0001-2
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-0001-2
Tiivistelmä
Keliakia on ravinnon gluteenin laukaisema krooninen suolistosairaus, jota sairastaa jopa 2-3% suomalaisista. Sairauden ilmiasu voi vaihdella suolisto-oireista suoliston ulkopuolisiin oireisiin, pelkkiin verenkuvamuutoksiin ja jopa oireettomiin potilaisiin, jotka löytyvät vain seulomalla riskiryhmiä. Taudin seulonnassa käytetään veren vasta-ainetutkimuksia, mutta diagnoosi tehdään ohutsuolen koepalassa todetun tyypillisen limakalvovaurion perusteella. Limakalvovaurion arvioinnissa on kuitenkin mahdollisia virhelähteitä, jotka pitää ottaa huomioon oikean diagnoosin varmistamiseksi.
Tavallisesti koepaloista tehdyt leikkeet luokitellaan kategorisesti numeroarvolla tai sanallisesti, mutta valitettavasti tämä tapa on osoittautunut epätarkaksi ja arviot koepaloista vaihtelevat usein riippuen arvioitsijasta. Koepaloista tehdyistä leikkeistä voidaan myös suoraan mitata suolinukan pituuden ja suolikuopakkeiden syvyyden suhde ja limakalvotulehduksen aste, jotka kuvaisivat suolen tilaa tarkemmin ja olisivat sopivampia erityisesti tutkimuskäyttöön. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia näiden suorien mittareiden luotettavuutta keliakian diagnostiikassa ja tutkimuskäytössä. Lisäksi tutkittiin pohjukaissuolen alkuosan eli bulbuksen näytteiden merkitystä keliakian diagnosoinnissa sekä arvioitiin suolivaurion verrannollisuutta keliakian kliiniseen taudinkuvaan.
Väitöskirjatutkimuksen tulokset osoittivat toimintatapamme ja suorat limakalvomittarit luotettavaksi arvioitaessa limakalvovauriota. Lisäksi tulokset osoittivat ohutsuolen suolivaurion asteen olevan verrannollinen potilaiden kokemiin suolisto-oireisiin ja elämänlaatuun, laboratorioarvoihin, limakalvotulehduksen voimakkuuteen sekä keliakiavasta-ainetasoihin. Myös seerumin vasta-ainetasot olivat verrannolliset lähes samoihin muuttujiin kuin suolivaurio. Pohjukaissuolen alkuosan näytteet osoittautuivat olevan huonolaatuisia ja siellä esiintyy hämäävästi limakalvovauriota monien muidenkin tautitilojen yhteydessä. Suolen vasta-ainekertymiä löydettiin kaikilta keliakia-potilailta ja nämä voisivatkin olla keino epävarmoissa tapauksissa todeta keliakia.
Suolen suorat limakalvomittarit todettiin luotettaviksi diagnostiikassa ja tutkimuskäytössä. Näytteiden pitää kuitenkin olla hyvänlaatuisia tai jopa väärä diagnoosi on mahdollinen. Erityisesti pohjukaissuolen alkuosan limakalvovauriota pitää tulkita varoen. Oireiden ja suolivaurion verrannollisuus luo uusia työkaluja keliaakikkojen seurantaan.
Tavallisesti koepaloista tehdyt leikkeet luokitellaan kategorisesti numeroarvolla tai sanallisesti, mutta valitettavasti tämä tapa on osoittautunut epätarkaksi ja arviot koepaloista vaihtelevat usein riippuen arvioitsijasta. Koepaloista tehdyistä leikkeistä voidaan myös suoraan mitata suolinukan pituuden ja suolikuopakkeiden syvyyden suhde ja limakalvotulehduksen aste, jotka kuvaisivat suolen tilaa tarkemmin ja olisivat sopivampia erityisesti tutkimuskäyttöön. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia näiden suorien mittareiden luotettavuutta keliakian diagnostiikassa ja tutkimuskäytössä. Lisäksi tutkittiin pohjukaissuolen alkuosan eli bulbuksen näytteiden merkitystä keliakian diagnosoinnissa sekä arvioitiin suolivaurion verrannollisuutta keliakian kliiniseen taudinkuvaan.
Väitöskirjatutkimuksen tulokset osoittivat toimintatapamme ja suorat limakalvomittarit luotettavaksi arvioitaessa limakalvovauriota. Lisäksi tulokset osoittivat ohutsuolen suolivaurion asteen olevan verrannollinen potilaiden kokemiin suolisto-oireisiin ja elämänlaatuun, laboratorioarvoihin, limakalvotulehduksen voimakkuuteen sekä keliakiavasta-ainetasoihin. Myös seerumin vasta-ainetasot olivat verrannolliset lähes samoihin muuttujiin kuin suolivaurio. Pohjukaissuolen alkuosan näytteet osoittautuivat olevan huonolaatuisia ja siellä esiintyy hämäävästi limakalvovauriota monien muidenkin tautitilojen yhteydessä. Suolen vasta-ainekertymiä löydettiin kaikilta keliakia-potilailta ja nämä voisivatkin olla keino epävarmoissa tapauksissa todeta keliakia.
Suolen suorat limakalvomittarit todettiin luotettaviksi diagnostiikassa ja tutkimuskäytössä. Näytteiden pitää kuitenkin olla hyvänlaatuisia tai jopa väärä diagnoosi on mahdollinen. Erityisesti pohjukaissuolen alkuosan limakalvovauriota pitää tulkita varoen. Oireiden ja suolivaurion verrannollisuus luo uusia työkaluja keliaakikkojen seurantaan.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4773]