Oikeusturva tahdosta riippumattomassa psykiatrisessa hoidossa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tulkintakäytännön näkökulmasta
Polvi, Janika (2015)
2015
Hallintotieteiden tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Administrative Studies
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2015-12-17
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201512312578
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201512312578
Tiivistelmä
TIIVISTELMÄ
Tahdosta riippumattomassa psykiatrisessa hoidossa puututaan useisiin perus- ja ihmisoikeuksiin kuten perustuslain takaamaan henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen, liikkumisvapauteen, yksityiselämän suojaan sekä omaisuuden suojaan. Lisäksi tahdosta riippumattomassa psykiatrisessa hoidossa rajoitetaan Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaista oikeutta vapauteen ja turvallisuuteen sekä yksityiselämän suojaan ja omaisuuden suojaan. Koska tahdosta riippumattomassa psykiatrisessa hoidossa puututaan näin merkittäviin perus- ja ihmisoikeuksiin, tulisi oikeusturvan olla mahdollisimman hyvä, jotta estettäisiin mahdolliset mielivaltaiset vapaudenriistot ja mielivaltainen kohtelu.
Suomi on saanut kansainvälisiltä toimielimiltä useita huomautuksia, jotka koskevat puutteita oikeusturvassa tahdosta riippumattomassa psykiatrisessa hoidossa. Muun muassa Euroopan ihmisoikeustuomioistuin katsoi Suomelle 3.7.2012 antamassaan langettavassa tuomiossa X v. Suomi, että Suomessa vallitseva käytäntö ei antaisi potilaalle riittävää turvaa mielivaltaa vastaan tahdosta riippumattomassa psykiatrisessa hoidossa.
Tutkielmassa selvitetäänkin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen asettamat edellytykset oikeusturvalle psykiatrisessa pakkohoidossa. Lisäksi siinä selvitetään, miltä osin kansallinen lainsäädäntö vastaa edellä mainittuja oikeusturvalle asetettuja edellytyksiä ja miltä osin lainsäädännössä on vielä puutteita. Tutkielmassa on myös tutkittu, että noudattavatko kansalliset tuomioistuimet tehtävissään Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tulkintakäytäntöä. Tutkielmassa pohditaan lisäksi Euroopan ihmisoikeussopimuksen määräysten toteutumista edistäviä soveltamiskäytäntöjä.
Tahdosta riippumattomassa psykiatrisessa hoidossa puututaan useisiin perus- ja ihmisoikeuksiin kuten perustuslain takaamaan henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen, liikkumisvapauteen, yksityiselämän suojaan sekä omaisuuden suojaan. Lisäksi tahdosta riippumattomassa psykiatrisessa hoidossa rajoitetaan Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaista oikeutta vapauteen ja turvallisuuteen sekä yksityiselämän suojaan ja omaisuuden suojaan. Koska tahdosta riippumattomassa psykiatrisessa hoidossa puututaan näin merkittäviin perus- ja ihmisoikeuksiin, tulisi oikeusturvan olla mahdollisimman hyvä, jotta estettäisiin mahdolliset mielivaltaiset vapaudenriistot ja mielivaltainen kohtelu.
Suomi on saanut kansainvälisiltä toimielimiltä useita huomautuksia, jotka koskevat puutteita oikeusturvassa tahdosta riippumattomassa psykiatrisessa hoidossa. Muun muassa Euroopan ihmisoikeustuomioistuin katsoi Suomelle 3.7.2012 antamassaan langettavassa tuomiossa X v. Suomi, että Suomessa vallitseva käytäntö ei antaisi potilaalle riittävää turvaa mielivaltaa vastaan tahdosta riippumattomassa psykiatrisessa hoidossa.
Tutkielmassa selvitetäänkin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen asettamat edellytykset oikeusturvalle psykiatrisessa pakkohoidossa. Lisäksi siinä selvitetään, miltä osin kansallinen lainsäädäntö vastaa edellä mainittuja oikeusturvalle asetettuja edellytyksiä ja miltä osin lainsäädännössä on vielä puutteita. Tutkielmassa on myös tutkittu, että noudattavatko kansalliset tuomioistuimet tehtävissään Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tulkintakäytäntöä. Tutkielmassa pohditaan lisäksi Euroopan ihmisoikeussopimuksen määräysten toteutumista edistäviä soveltamiskäytäntöjä.