Pallakselta Jokelaan - Vallanjaon tonttirajat. Ylimpien valtioelinten välinen vallanjako lex in casu -sääntelyn näkökulmasta
Mäenpää, Laura (2015)
2015
Hallintotieteiden tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Administrative Studies
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2015-12-22
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201512312576
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201512312576
Tiivistelmä
Tutkimuksessa tarkastellaan yksittäistapauksellisten lakien (lex in casu) säätämistä Suomen perustuslain (731/1999) valtiollisten tehtävien jaon näkökulmasta. Perustuslain 3 §:n nojalla lainsäädäntövallan, hallitusvallan ja tuomiovallan käyttö on jaettu erillisille valtioelimille. Yksittäistapausta koskevan toimen suorittaminen eduskuntalain muodossa on helposti ristiriidassa PL 3 §:ssä mainittujen valtiollisten perustehtävien erottelun kanssa. Tutkimus osoittaa, että määrätilannetta tai määrätarkoitusta varten säädettävien lakien kohdalla vallanjakoa koskevilta periaatteilta edellytetään ajoittain valtiosääntöoikeudellista joustoa.
Tutkimusanalyysi pohjautuu kahteen lex in casu -lainsäädäntöhankkeeseen. Vuonna 2010 lakiin Pallas-Yllästunturin kansallispuistosta (1430/2004) lisättiin 4 a § (489/2010). Lakilisäys mahdollisti kansallispuistossa sijaitsevan hotellin kunnostamisen ja laajentamisen tekemällä poikkeuksen luonnonsuojelulain (1096/1996) rauhoitussäännöksiin. Toinen lainsäädäntöhanke, Lex Jokela, koskee hallituksen esitystä laiksi Jokelan koulukeskuksessa sattuneiden kuolemaan johtaneiden tapahtumien tutkinnasta (HE 51/2008 vp) ja lakiesitystä seurannutta lakia eräiden kuolemaan johtaneiden tapahtumien tutkinnasta (662/2008). Laki mahdollisti Jokelan ja Kauhajoen koulusurmien laajamittaisen tutkinnan. Vallan jakamisen periaatteiden ohella molemmat lainsäädäntöhankkeet sisälsivät lakien yleisyyteen kohdistuvia ongelmia. Lainsäädännön yleisyys merkitsee sääntelyn kohdistumista joko kaikkiin tai epämääräisesti määriteltävään joukkoon ihmisiä tai muita oikeussubjekteja. Vallanjaon ohella tarkastelen yleisyysvaatimuksesta poikkeamisen seurauksia.
Tutkimuksen tarkoituksena on systematisoivan oikeusdogmaattisen metodin kautta selvittää, millaisia vaikutuksia lex in casu -lakien säätämisellä on vallanjakoa koskeviin periaatteisiin ja millaista vallanjakokäsitystä lex in casu -lainsäädäntöhankkeet ovat Suomessa ilmentäneet.
Tutkimusanalyysi pohjautuu kahteen lex in casu -lainsäädäntöhankkeeseen. Vuonna 2010 lakiin Pallas-Yllästunturin kansallispuistosta (1430/2004) lisättiin 4 a § (489/2010). Lakilisäys mahdollisti kansallispuistossa sijaitsevan hotellin kunnostamisen ja laajentamisen tekemällä poikkeuksen luonnonsuojelulain (1096/1996) rauhoitussäännöksiin. Toinen lainsäädäntöhanke, Lex Jokela, koskee hallituksen esitystä laiksi Jokelan koulukeskuksessa sattuneiden kuolemaan johtaneiden tapahtumien tutkinnasta (HE 51/2008 vp) ja lakiesitystä seurannutta lakia eräiden kuolemaan johtaneiden tapahtumien tutkinnasta (662/2008). Laki mahdollisti Jokelan ja Kauhajoen koulusurmien laajamittaisen tutkinnan. Vallan jakamisen periaatteiden ohella molemmat lainsäädäntöhankkeet sisälsivät lakien yleisyyteen kohdistuvia ongelmia. Lainsäädännön yleisyys merkitsee sääntelyn kohdistumista joko kaikkiin tai epämääräisesti määriteltävään joukkoon ihmisiä tai muita oikeussubjekteja. Vallanjaon ohella tarkastelen yleisyysvaatimuksesta poikkeamisen seurauksia.
Tutkimuksen tarkoituksena on systematisoivan oikeusdogmaattisen metodin kautta selvittää, millaisia vaikutuksia lex in casu -lakien säätämisellä on vallanjakoa koskeviin periaatteisiin ja millaista vallanjakokäsitystä lex in casu -lainsäädäntöhankkeet ovat Suomessa ilmentäneet.