Sanassa ja päässä : tyylianalyysi journalistisen tekstintutkimuksen instrumenttina

Abstract

Mediatekstien pikkutarkka tutkiminen on tärkeää aikana, jolloin tiedotusvälineiden tuottamien sisältöjen vastaanottamista säätelevät pelot infosodasta, kätketyistä agendoista ja näkökulmista. Journalismintutkimuksen kohde on usein teksti, mutta sen pienimmät merkitystä rakentavat osat kuten sanat, lauserakenteet ja koheesio jäävät helposti vähälle huomiolle. Diskurssianalyysillä tai narratologialla voidaan tarkastella useita tekstin ominaisuuksia, mutta hienovaraisimpien merkityspotentiaalien esiinkaivamiseen tarvitaan vielä tarkempaa lingvistiikan ja kirjallisuustieteen välineistöä. Näiden tieteiden piirissä kehittynyt tyylianalyysi on hedelmällinen keino tehdä näkyviksi niitä usein vaikeasti sanallistettavia vaikutelmia, joita lukija tekstistä muodostaa.

Tutkimuksessani esittelen ja kokeilen tyylianalyysin välineitä journalismintutkimuksen piirissä. Käsittelen myös tyylin käsitteen historiaa ja sen lukuisia määritelmiäyrityksiä. Käsitän tyylin tekstin jokaista osa-aluetta koskevaksi semanttiseksi energiaksi.

Havainnollistaakseni tyylianalyysiä teen erittelyn Veera Luoma-Ahon huhtikuussa 2011 Kuukausiliitteessä julkaisemasta jutusta Lääkäri "SV 15268", joka kertoo entisestä vankilakundista Christer Lybäckistä. Analyysini ankkuroituu tarina-arkkityyppien ja kolmannen merkityksen käsitteeseen sekä M. A. K. Hallidayn systeemis-funktionaaliseen kieliteoriaan, josta käytetään myös nimitystä SF-teoria. Tutkin kohdejuttuani muun muassa sen sanavalintojen, lauserakenteen, yleisen koheesion ja lukijaa puhuttelevien tekniikoiden kannalta. Huomioin myös taiton ja paratekstit eli leipätekstiä ympäröivät tekstit, esim. otsikot ja nostot tekstiympäristönä, jolla on vaikutuksensa lukijan puhuttelun tyyliin.

Tekstissä nousevat kohosteisiksi sanavalintojen lakonisuus ja lauserakenteiden yksinkertaisuus, mutta myös kertojan epävakaa asema. Kertoja tarkastelee päähenkilöä sekä sisä- että ulkopuolelta, mikä on tyypillistä fiktiivisille tarinoille, harvemmin journalistisille jutuille. Kertoja asettuu lukijan matkakumppaniksi ihmettelemään Lybäckin kertomuksen käänteitä. Kertoja antaa ymmärtää, että Lybäckin tarina on lopulta vain "hyvä tarina", jonka todenperäisyyttä ei ole syytä pohtia tarkasti.

Esitän tyylianalyysin olevan kelpo lisä journalismintutkimuksen metodiikassa. Hallidayn SF-teoria on siihen hyvä kehys, mutta journalistisia tekstejä tutkittaessa sen kolmeen metafunktioon (ideationaalinen, tekstuaalinen ja interpersoonainen metafunktio) voisi olla edullista lisätä journalistinen metafunktio, jonka kautta tarkastellaan journalististen ratkaisujen vaikutusta tekstin tyylilliseen vaikutelmaan. Tässä tutkimuksessa journalistinen näkökulma toi esiin esimerkiksi sen, että toimittaja ei kirjoita tekstiin lainkaan faktantarkistukseen ja haastattelutilanteeseen liittyviä kohtia, jotka tuottaisivat vaikutelmaa kerrottujen seikkojen paikkansapitävyydestä, vaan luo Lybäckin puheista opettavaisen sadun tyyliä tavoittelevan iltanuotiotarinan.