Die Partei Wahre Finnen in der deutschen Presse - Eine diskursanalytische Fallstudie
Ruuska, Jyrki (2015)
2015
Saksan kielen, kulttuurin ja kääntämisen tutkinto-ohjelma - DP in German Language, Culture and Translation
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2015-12-16
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201512292562
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201512292562
Tiivistelmä
Seuraavassa Pro gradu tutkielmassa on tarkoitus selvittää diskurssianalyysin avulla, miten saksalainen lehdistö vastaanotti Perussuomalaisten suuren suosion eduskuntavaaleissa vuonna 2011. Mahdollisimman kattavan katsauksen saamiseksi tutkielmaan valittiin kuusi verkkoartikkelia viidestä eri lehdestä: der Spiegel, die Welt, die Zeit, die Frankfurter Allgemeine Zeitung ja die Süddedeutsche Zeitung. Tutkielman tarkoituksena on (1) selvittää saksalaisen lehdistön suhtautuminen vakavasti otettavaan oikeistopopulistiseen puolueeseen sekä (2) tutkia noudattaako lehdistö uutisoinnissa saksalaisen julkisen sanan neuvostoa vastaavan elimen antamia journalistin ohjeita. Oikeistolla on Saksassa erilainen perinne kuin Suomessa ja Perussuomalaisia koskeva uutisointi saksalaisessa lehdistössä on niukasti käsitelty aihe jopa valtakunnallisella tasolla.
Perussuomalaiset ovat tulleet sekä Saksassa että Suomessa tunnetuiksi napakoista iskulauseistaan, maahanmuutto- ja EU-kriittisestä suhtautumisestaan ja sekä värikkäistä edustajistaan. Saksalaisessa lehdistössä puolue rinnastetaan usein puolueen johtajaan Timo Soiniin, jonka henkilökohtaisia mielipiteitä on erehdytty pitämään puolueen virallisina linjauksina. Tämä on johtanut siihen, että puolueen virallisiin linjauksiin on virheellisesti lisätty mm. abortin täyskiellon ajaminen, kristillisyyden lisääminen yhteiskunnassa, naispappeuden vastustaminen ja esiaviollisen seksin kieltäminen Suomessa.
Kuusi valittua tekstiä on käsitelty perusteellisesti ja niistä on pyritty etsimään Perussuomalaisiin ja heidän puolueohjelmaansa viittaavia ilmauksia. Näitä ilmauksia on tutkittu kahdesta näkökulmasta (1) väitteen paikkansapitävyys ja (2) kirjoitustyylin sävy. Lisäksi jokaisen artikkelin yhteydessä on määritetty, onko tekstin kirjoittaja seurannut journalisteille tarkoitettuja yleisiä ohjeita.
Valittujen artikkelien pohjalta tutkielmassa saatiin selville, että puolueen ja puoluejohtajan lausunnot menevät usein sekaisin ja saksalainen lehdistö on uutisoinut virheellisistä puoluelinjauksista. Usein tekstin sävy on negatiivinen ja sensaatiohakuinen, millä pyritään ylläpitämään lukijan mielenkiintoa ja lisäämään lehden myyntiä. Journalistien yleisiä ohjeita on noudatettu useimmiten hyvän maun rajoissa, mutta erässä lehdessä lähennellään kunnianloukkauksen määritelmää.
Perussuomalaiset ovat tulleet sekä Saksassa että Suomessa tunnetuiksi napakoista iskulauseistaan, maahanmuutto- ja EU-kriittisestä suhtautumisestaan ja sekä värikkäistä edustajistaan. Saksalaisessa lehdistössä puolue rinnastetaan usein puolueen johtajaan Timo Soiniin, jonka henkilökohtaisia mielipiteitä on erehdytty pitämään puolueen virallisina linjauksina. Tämä on johtanut siihen, että puolueen virallisiin linjauksiin on virheellisesti lisätty mm. abortin täyskiellon ajaminen, kristillisyyden lisääminen yhteiskunnassa, naispappeuden vastustaminen ja esiaviollisen seksin kieltäminen Suomessa.
Kuusi valittua tekstiä on käsitelty perusteellisesti ja niistä on pyritty etsimään Perussuomalaisiin ja heidän puolueohjelmaansa viittaavia ilmauksia. Näitä ilmauksia on tutkittu kahdesta näkökulmasta (1) väitteen paikkansapitävyys ja (2) kirjoitustyylin sävy. Lisäksi jokaisen artikkelin yhteydessä on määritetty, onko tekstin kirjoittaja seurannut journalisteille tarkoitettuja yleisiä ohjeita.
Valittujen artikkelien pohjalta tutkielmassa saatiin selville, että puolueen ja puoluejohtajan lausunnot menevät usein sekaisin ja saksalainen lehdistö on uutisoinut virheellisistä puoluelinjauksista. Usein tekstin sävy on negatiivinen ja sensaatiohakuinen, millä pyritään ylläpitämään lukijan mielenkiintoa ja lisäämään lehden myyntiä. Journalistien yleisiä ohjeita on noudatettu useimmiten hyvän maun rajoissa, mutta erässä lehdessä lähennellään kunnianloukkauksen määritelmää.