Koulun sosiaalityön asiakkuudet ja asiakasprosessit. Kvantitatiivinen tutkimus espoolaisista peruskoululaisista kuraattoripalveluissa

Abstract

Tutkimuksen aiheena ovat koulun sosiaalityön eli kuraattoripalvelujen asiakkuudet ja asiakasprosessit. Tutkimuksessa kuvataan missä asioissa ja kuinka paljon peruskoulun oppilaat olivat ohjautuneet kuraattoripalveluihin, ja mitä asiakkuudessa tapahtui. Aineiston muodostavat Espoon kaupungin kuraattorien asiakasrekisteritiedot vuosilta 2002-2013. Tutkimus on paikallisesti kokonaistutkimus, eli mukana ovat kaikki asiakkuudet kyseiseltä ajalta (N=20 280). Aineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin. Tutkimuksen tavoitteena on tuoda yhteiskunnallisessa keskustelussa käytävään lasten ja nuorten syrjäytymistä koskevaan teemaan tutkimuksellista tietoa koulun sosiaalityön näkökulmasta.

Perusopetuksessa oppilailla on ollut lakisääteinen oikeus oppilashuollon palveluihin vuodesta 2003. Oppilashuoltoa koskeva laki (1287/2013) astui voimaan vuonna 2014. Tutkimuksen lähtökohtana oli aikaisempien tutkimusten havainto koulun merkityksestä syrjäytymisen ehkäisemisessä, ja siihen liittyvät peruskouluun ja oppilashuoltoon kohdistuvat odotukset ja toiveet. Koulun odotetaan huomaavaan ja puuttuvan ajoissa lasten ja nuorten ongelmiin.

Kuraattoripalveluita oli Espoossa käyttänyt lukuvuosittain keskimäärin kymmenen prosenttia kaikista perusopetuksen oppilaista. Toisin kuin lastensuojelussa, koulun sosiaalityössä asiakasmäärät eivät olleet tarkastelujaksolla nousseet, vaan pysyneet suhteellisen samana. Kuraattoripalveluita olivat käyttäneet kaikkien luokka-asteiden oppilaat, mutta suhteellisesti eniten 7.-9. -luokkalaiset. Maahanmuuttajataustaisia oppilaita oli aineistossa 14 prosenttia, mikä oli hieman enemmän kuin maahanmuuttajien osuus Espoossa. Yleisimmin (76 %) oppilaat olivat ohjautuneet kuraattorille opettajien tai muiden koulun työntekijöiden aloitteesta. Opettajat ohjasivat oppilaita kuraattorille erityisesti oppilaiden käyttäytymiseen liittyvissä ongelmissa. Seitsemässä prosentissa asiakkuuksia oppilaat olivat itse aloitteellisia. Erityisesti yläkoululaiset tytöt olivat hakeutuneet kuraattorille oma-aloitteisesti. Oppilaiden oma-aloitteinen kuraattorille hakeutuminen liittyi yleisimmin sosiaalisiin suhteisiin tai tunne-elämän asioihin.

Syyt kuraattorin asiakkuuteen liittyivät yleisimmin oppilaiden käyttäytymiseen (29 %) tai sosiaalisiin suhteisiin (29 %). Pojilla syyt painottuivat enemmän käyttäytymiseen ja tytöillä sosiaalisiin suhteisiin. Myös oppilaiden tunne-elämään (13 %) ja perheeseen (12 %) liittyvät syyt sekä koulunkäyntijärjestelyt (12 %) olivat syinä kuraattorin työskentelyyn oppilaiden kanssa. Oppimisen vaikeudet olivat asiakkuuden syynä vain viidessä prosentissa. Yksittäisistä asiakkuuden syistä yleisimmät syyt kuraattorin asiakkuuteen olivat kiusaamistilanteet, kaverisuhdeongelmat, poissaolot koulusta, uhmakas käyttäytyminen ja motivaatio-ongelmat. Jos syrjäytymisen katsotaan alkavan kouluongelmina, tämä tutkimus kertoi mitkä ovat syrjäytymiskehityksen alkujuuret. Ne liittyvät yleisimmin oppilaiden käyttäytymiseen tai hankaluuksiin sosiaalisissa suhteissa.

Kuraattorin työskentely oppilaan kanssa oli useimmiten sisältänyt kolmesta viiteen tapaamista, neuvottelua tai muuta tapahtumaa. Koulun sosiaalityö oli siis onnistunut melko pienellä interventiolla saamaan muutoksia oppilaiden tilanteissa. Kuraattorin selvittely ja tuki oli ollut riittävää 74 prosentissa asiakkuuksia. Neljäsosalle oppilaista oli tehty ohjaus koulun ulkopuolisiin tukitoimiin. Oppilaita oli tällöin ohjattu yleisimmin lastensuojeluun, perheneuvolaan tai nuorisopsykiatriaan.