Suomen kunnallinen köyhäinhoito 1930-luvun laman paineessa

Abstract

Pro gradu- tutkielmani aiheena on Suomen kunnallinen köyhäinhoito 1930-luvun laman aikana. Yleismaailmallinen, vuonna 1929 alkanut lama koetteli myös Suomea vakavin taloudellisin seurauksin. Lama toi mukanaan massatyöttömyyden ja siitä seuranneita yhteiskunnallisia ongelmia. Yleisen sosiaaliturvan vielä puuttuessa kunnallinen köyhäinhoito oli Suomessa se taho, joka vastasi köyhtyneiden huolehtimisesta. Laman aikana köyhäinhoitoa saaneiden määrä, sekä köyhäinhoidon taloudelliset rasitukset moninkertaistuivat ja ainoana julkisena sosiaaliturvana köyhäinhoito oli isojen haasteiden edessä.

Tarkastelen tutkimuksessani, miten lama vaikutti köyhäinhoitoon. Työttömyyden seurauksena avunhakijamäärien nopea kasvu aiheutti kunnalliselle köyhäinhoidolle muutospaineita ja vuoden 1922 köyhäinhoitolaki joutui tulikasteeseen. Tutkimustehtäväni jakaantuu selvittämään kahta oleellista kysymystä. Tarkoitus on selvittää, muuttiko lama ja sen aiheuttamat ilmiöt köyhäinhoitoväen suhtautumista omaan työhönsä, köyhyyteen tai hoidettaviin ihmisiin. Sen lisäksi tutkimus perehtyy siihen, millä tavalla lama vaikutti käytännön köyhäinhoitotyöhön ja muuttiko lama köyhäinhoitoa koskevaa lainsäädäntöä. Tehtävän jakaantuminen näihin kahteen alakysymykseen on luonnollista, sillä ihmisten johtamassa ja tekemässä sosiaalipolitiikassa on ilmeistä, että asenteet ja suhtautuminen vaikuttavat käytännön ratkaisuihin.

Fokusoin tarkasteluni köyhäinhoidon ammattilaisiin, eli köyhäinhoitoväkeen, tutkien millaisia ratkaisuja lama-ajalla jouduttiin tekemään ja minkälaisia ajatuksia ja asenteita päätösten taustalla oli. Ensisijaisena lähteenä tälle tutkimukselle toimi köyhäinhoitoväen keskustelufooruminakin toiminut Huoltaja-lehti, joka antaa parhaimman ajankuvan laman aikaisesta köyhäinhoidosta. Sen lisäksi käytän muita aikalaisjulkaisuja, kuten oppaita, lakiehdotuksia ja Sosiaalista aikakauskirjaa.

Köyhäinhoito-organisaatio oli ajalle tyypillisesti pohjautunut köyhien luokitteluun. Köyhät luokiteltiin kunniallisiin köyhiin, eli ilman omaa syytänsä köyhtyneisiin, sekä kunniattomiin omien valintojensa vuoksi köyhtyneisiin. Laman aikana kuitenkin tuhannet jäivät työttömiksi ilman omaa syytään, kun työpaikkoja lakkautettiin kireän taloustilanteen vuoksi. Näin marginaalisesta avunhakemisen syystä kasvoi laman aikana tilastoja hallitseva avunhakijaryhmä. Köyhäinhoitoväki joutui laman paineessa tiukentamaan avunannon ehtojaan ja nyt myös työttömät jouduttiin luokittelemaan kahteen ryhmään, apua ansaitseviin ja niihin, jotka eivät sitä ansaitse. Laman aikana asenteiden tiukentumisesta kertoo myös köyhäinhoidollisten huoltolaitoksien kohdalla tapahtunut murros, jossa työlaitos ja kunnalliskoti haluttiin erottaa toisistaan sekä mielikuvien, että käytännön tasolla. Työlaitoksien hoidokasmäärä kasvoi suuresti laman aikana, johon vaikutti tiukentunut asenne köyhiä kohtaan, tuottavuusajattelu, sekä köyhäinhoitoväen läpiajamat lakimuutokset. Vuonna 1922 säännöllisissä oloissa laaditun köyhäinhoitolain ei voida sanoa läpäisseen tulikastettaan, sillä köyhäinhoidon ylikuormitustilanteessa lain epäkohdat ja puutteet paljastuivat.