Päike-pederast, eroottinen androgyyni surrealismin ja okkultistisen alkemian avulla tulkittuna Ilmar Laabanin teoksessa Ankruketilõpp on laulu algus
Metsäranta, Saara (2015)
Metsäranta, Saara
2015
Kertomus- ja tekstiteorian maisteriopinnot - Master's Programme in Narrative Theory and Textuality
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2015-11-24
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201512112531
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201512112531
Kuvaus
Alanimeke tutkielman nimiösivulla: Eroottinen androgyyni surrealismin ja okkultistisen alkemian avulla tulkittuna Ilmar Laabanin runokokoelmassa Ankruketi lõpp on laulu algus
Tiivistelmä
Tämän tutkielman tarkoitus on analysoida androgyynista eroottisuutta virolaisen Ilmar Laabanin teoksessa Ankruketi lõpp on laulu algus (1946). Tutkimuksen lähtökohdaksi muodostuu kohdeteoksen kriittinen suhde Bretonin pariisilaiseen surrealismiin. Kohdeteoksen polyseeminen eroottisuus yhdistelee androgyyni-symbolikirjoa ristiriitaisesti. Tutkimus käsittelee sitä, miten surrealismin ja okkultistisen alkemian androgyyni, joka kuvastaa vastakohtien yhteensulautumista ja maagista suhdetta transsendenssiin, olisi tulkittavissa kohdeteoksessani? Kohdeteoksesta tehtyjä havaintoja kytketään aate- ja oppihistoriallisiin konteksteihin, mikä luo yhteyksiä okkultistisuutta surrealismissa käsittelevän tutkimuksen ynnä surrealististen kuvateorioiden ja ei-ranskalaisen surrealismin tutkimuksen välille. Luenta kohdeteoksen androgyyniydesta ymmärtää eroottisuuden sekä poeettisena että temaattisena tendenssinä. Laabanin runous rikkoo surrealistisen runouden esteettisiä normeja ja siksi käsittelen sitä rajanylityksenä Bretonille vastakkaisen Georges Bataillen transgressio-käsitteen avulla. Poeettinen rajanylitys kohdeteoksessa on surrealistinen kuva, jonka ei ole paljasta ihmeellistä vaan näyttää katkoksia, joissa jumalallinen ja inhimillinen kohtaavat. Surrealistinen efekti on kohdeteoksessa okkultistisella tavalla melkein kielessä . Se ei ole kieli eikä tyhjä vaan tuottuu ylijäämänä. Toisin kuin surrealismissa androgyyni nähdään ylijäämänä, joka kehystää tyhjää tai muodotonta kuonaisella sanojen tykityksellä. Kohdeteoksen sirpaleisuus vaikeuttaa merkityksenantoa. Koheesio tuhoutuu uusien yhdyntöjen tulviessa katkoksia. Laabanin naismaisemat eivät toimi bretonilaisittain avattuna vaan suljettuna porttina ihmeelliseen, sillä erotiikka ilmentää epäjärjestystä ja rakentaa kaksoistulkintaa: Hermafrodiitti merkitsee Laabanille kahden keskenään ristiriitaisen rinnakkaiseloa, kun taas androgyyni kahden välisestä kolmatta rakentavaa synteesiä. Androgyynissa jalostuva pyhyys paljastuu kohdeteoksessa immanentiksi. Siten halu ei ole ihanne vaan kauhun ja kiihottumisen vuorovaikutusta, joka johtaa subjektin ja objektin kuolemaan ja hiljaisuuteen. Kohdeteoksessa naiskauneudesta viehättynyt kieli pursuaa keskeneräisiksi kuvavirroiksi, toisessa kohtaa eroottinen viha ja väkivalta tuottavat suljetun muodon, joka pakenee sanomista. Lopulta kohdeteos lähenee hermeettisiä tekstejä, joissa ainoa tapa kirjoittaa salattua, on heikentää ymmärrystä ja tuhota tulkintoja. Sanat on kulutettava loppuun sanomalla yli, siten kuona tuottaa hiljaisuutta. Laabanin androgyyni kaksijakoisuudessaan on moderni kielileikki ja alkemistinen transsendenssin etsintä.