Ilmastonmuutoksen uutisointi: kehystämisen tavat ja vaikutukset

Abstract

Ilmastonmuutosta ja ilmastopolitiikkaa on mahdollista kehystää uutisissa eri tavoin. Kehystämisessä (engl. framing) on kyse tiedon erilaisista esittämisen tavoista, joissa toiset näkökulmat tulevat valituiksi ja korostetuiksi ja toiset puolestaan jäävät marginaalisiksi tai kokonaan poissuljetuiksi, ja joilla on potentiaalia vaikuttaa vastaanottajan tiedonkäsittelyyn, preferensseihin ja toimintaan. Kehystämiseen sisältyy siis ajatus vaikuttavuudesta: erilaisten ilmastonmuutoksen kehystämisen tapojen on todettu vaikuttavan eri tavoin kansalaisten sitoutumiseen ilmastonmuutoksen torjuntaan. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten ilmastonmuutosta ja ilmastopolitiikkaa kehystetään Helsingin Sanomien uutisoinnissa, ja miten nämä kehystämisen tavat tukevat kansalaisten sitoutumista ilmastonmuutoksen torjuntaan. Tutkimuksella on emansipatorinen tiedonintressi, mikä tarkoittaa sitä, että ilmastonmuutoksen vallitseva kehystämisen tapa nähdään valtarakenteena, jolla on seuraamuksensa, ja jota on mahdollista myös muuttaa.

Tutkimusaineisto koostuu Helsingin Sanomien vuoden 2014 ilmastonmuutosuutisoinnista (n=193), jota analysoitiin hyödyntäen metodeina kvantitatiivista sisällönerittelyä ja laadullista teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Aineistosta tunnistettiin erilaisia kehystämisen tapoja liittyen ilmastonmuutoksen torjunnan eettisiin perusteluihin (syyt), ilmastonmuutosta aiheuttavaan toimintaan ja sitä hillitsemään pyrkivään toimintaan (teot) sekä ilmastonmuutoksen ja sen torjunnan synnyttämiin tappioihin ja voittoihin (seuraukset). Työ on osaltaan myös teoreettinen: työn teoriaosassa luodaan perusta, jonka kautta ilmastonmuutosuutisoinnin vaikuttavuutta on mahdollista arvioida. Kehystämisen vaikuttavuutta arvioidaan ensinnäkin suhteessa aiempiin tutkimustuloksiin kehystämisen vaikutuksista, toiseksi sen perusteella, miten kehystämisen tavat tukevat kansalaisten pystyvyyden kokemusta, ja kolmanneksi sen perusteella, miten kehystämisen tavat tukevat kansallista ja maailmankansalaisuuden identiteettiä.

Tulokset osoittavat, että hallitsevia kehystämisen tapoja ovat muun muassa "ilmastonmuutoksen torjunta ihmiskunnan vuoksi", "ilmastonmuutoksen torjunta kansainvälisenä poliittisena konfliktina" ja "ilmastonmuutoksen aiheuttamat tappiot". Heikkoja tai kokonaan puuttuvia kehyksiä ovat muun muassa "ilmastonmuutoksen torjunta suomalaisten vuoksi", "ilmastonmuutoksen torjunta kansallisina tekoina" ja "ilmastonmuutoksen torjunnasta saatavat voitot". Kehystämisen tavat eivät kaikilta osin tue kansalaisten sitoutumista ilmastonmuutoksen torjuntaan, etenkin siitä syystä, että uutisointi korostaa ilmastonmuutoksen tappioita torjunnalla saavutettavien voittojen kustannuksella. Myös pystyvyyteen vetoaminen jää uutisoinnissa vajaaksi: kokonaisvaltainen vahva pystyvyyskehys jää uutisoinnista puuttumaan. Ilmastonmuutoksen torjunnan kansallisten syiden, kansallisten toimien ja kansallisten seurausten kuvaaminen jää uutisoinnissa heikommaksi kuin kansainvälisten toimien kuvaus. Kehys, jossa ilmastonmuutoksen torjunta kehystettäisiin normaalina ja tavallisena suomalaisille ja suomalaista yhteiskuntaa tukevana toimintana, jää puuttumaan. Sen sijaan suomalaisten toiminta kehystetään passiivisena. Tässä suhteessa ilmastonmuutoksen uutisointi ei vetoa erityisesti kansalliseen identiteettiin. Toisaalta ilmastonmuutoksen torjunnan esittäminen kansainvälisenä, valtioiden ja valtioryhmien välisenä poliittisena konfliktina viittaa siihen, ettei uutisointi vetoa erityisesti myöskään maailmankansalaisen identiteettiin. Vaikuttavuuden näkökulmasta ilmastonmuutosuutisointiin liittyy näin ollen kehittämismahdollisuuksia. Tulokset voivat olla merkityksellisiä toimittajille, jotka eivät välttämättä ole tietoisia valtansa kaikista ulottuvuuksista ja siitä, miten heidän valintansa siitä, miten he informaatiota esittävät ja mitä näkökulmia valitsevat, vaikuttavat yleisöön.