"Mennäänkö vielä kerran ja sitten vaihdetaan" Logopedian opiskelijoiden vuorovaikutusta rakentavat kielelliset valinnat tehtävätyöskentelyssä lapsiasiakkaan kanssa

Abstract

Puheterapeutti toimii ammatissa, jossa vuorovaikutuksen onnistuminen vaikuttaa työn tuloksellisuuteen. Vuorovaikutus sisältää sekä sisältö- että suhdeulottuvuuden, ja puheterapeutin tuleekin sekä osata tunnistaa logopedisia ilmiöitä ja tehdä sopivia kuntoutuksellisia valintoja että sen rinnalla kyetä luomaan toimiva vuorovaikutussuhde asiakkaaseen. Ihmissuhdeammattien vuorovaikutustutkimuksen haasteena on ollut ottaa sisältöulottuvuuden lisäksi huomioon myös suhdeulottuvuus.

Tämä tutkimus on teoriasta johdettu laadullinen monitapaustutkimus. Se pohjautuu systeemis-funktionaalisen kieliteorian näkemykseen kielenkäytöstä valintoina, jotka kantavat merkityksiä. Kielen yksi metafunktio on luoda ja ylläpitää sosiaalisia suhteita sekä ilmaista suhtautumista ja sosiaalisia rooleja. Tämä tutkimus kuvaa, millaisilla kielellisillä valinnoilla opiskelija ohjaa puheterapiatehtävän kulkua aloituksesta lopetukseen samalla ylläpitäen ja rakentaen hyvää suhdetta lapsiasiakkaaseen.

Tutkimusaineistona on käytetty kuuden Tampereen yliopiston logopedian opiskelijan harjoittelujaksotallenteita. Kustakin tallenteesta aineistoksi rajattiin yksi puheterapiatehtävä. Tehtävätilanne on jaettu analyysivaiheessa kolmeen osaan: tehtävän aloitusvaihe, kuntoutusvaihe ja tehtävän lopetusvaihe. Jokainen vaihe on litteroitu auki ja litteraateista analysoitu vaiheelle tyypilliset tapahtumat sekä kielelliset valinnat, joilla opiskelijat rakentavat vuorovaikutussuhdetta tehtävän eri vaiheissa.

Tutkimustulosten mukaan opiskelijat tekevät tehtävätyöskentelyn vaiheesta riippumatta kielellisiä valintoja, joiden pyrkimys on edistää tehtävätyöskentelyn sujumista toivotulla tavalla sekä rakentaa ja säilyttää vuorovaikututussuhdetta hyvänä. Valinnoillaan opiskelijat esimerkiksi pehmentävät käskyjä, motivoivat lapsiasiakasta, välttävät lapsen kielellisten puutteiden korostamista, pyrkivät säilyttämään lapsen kasvot tehtävätyöskentelyn ongelmakohdissa ja tasoittavat vuorovaikutuksen epäsymmetriaa.

Tämän monitapaustutkimuksen tulosten perusteella ei voi luoda yleistettävää mallia siitä, kuinka opiskelijat toimivat tietyssä tehtävätilanteen vaiheessa, sillä opiskelijoiden valinnat ovat yksilöllisiä ja tilannekohtaisia. Ammatillisten vuorovaikutustaitojen opetuksessa tuloksilla on kuitenkin käyttöä, sillä tunnistamalla kielellisten valintojen vuorovaikutusta edistäviä piirteitä opiskelija oppii tarkastelemaan omaa toimintaansa ja kehittämään taitoja, jotka ovat puheterapian onnistumisen kannalta merkityksellisiä.