Kotona koulussa : diskurssianalyyttinen tutkimus kotiopetuspuheesta kahdessa verkkokeskustelussa
Ruohotie, Mia (2015)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
Ruohotie, Mia
2015
Kasvatuksen ja yhteiskunnan tutkimuksen maisteriopinnot - Master's Programme in Educational Studies
Kasvatustieteiden yksikkö - School of Education
Hyväksymispäivämäärä
2015-12-01
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201512072496
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201512072496
Tiivistelmä
Tutkimukseni tarkoituksena oli selvittää, miten kotiopetusta perustellaan tai vastustetaan kahdessa kotiopetusaiheisissa verkkokeskusteluissa vuosina 2004-2014. Kotiopetuksella tarkoitetaan oppivelvollisen opettamista koulun sijaan kotona yleensä vanhemman johdolla. Kotiopetuksen suosio on lisääntynyt Suomessa 2000-luvulla, ja kotiopetus on saanut myös runsasta huomiota mediassa. Sosiaalisessa mediassa kotiopetus herättää voimakkaita tunteita puolesta ja vastaan.
Kvalitatiivinen tutkimukseni kuvaa, miten kotiopetuksesta kirjoitetaan kahdessa verkkokeskustelussa, eivätkä tutkimustulokset ole yleistettävissä suurempaan joukkoon. Lisäksi on huomattava, että verkkokeskustelu tuottaa erilaista puhetta kuin joku toinen konteksti. Metodologisena valintana sovelsin diskurssianalyysiä, jossa huomio kiinnitetään puheeseen ja puhetapoihin. Toisena tutkimuskysymyksenä pohdin, miten kotiopetuskeskustelu diskurssit voi nähdä laajemmassa yhteydessä suomalaiseen koulutuspolitiikkaan.
Aineiston teemoittelun tuloksena erotin keskustelusta kaksi kilpailevaa diskurssia. Peruskoulukriittinen diskurssi näki kotiopetuksen ainoana vaihtoehtona koulukiusaamisen tai muiden koulun ongelmien vuoksi. Säilyttävä diskurssi katsoi koulun palvelevan hyvin perheitä ja yhteiskuntaa, jolloin koulun muuttamiselle ei ole tarvetta. Kotiopetusta pidettiin usein vanhempien itsekkäänä valintana ennemmin kuin lapsen parhaana. Molemmat diskurssit rakentuvat useammista juonteista. Kotiopetuskeskustelun viriäminen liittyy läheisesti koulun uusliberalismikehitykseen sekä vanhempien rooliin koulun asiakkaina, joten toisena tutkimuskysymyksenä tutkin diskurssien suhdetta niiden laajempaan viitekehykseen, uusliberalismiin.
Johtopäätöksenä esitän, että kanta kotiopetukseen perustellaan suhteessa kouluun. Kotiopetuksen puolustajat pitävät kotia kiusaamisen sallivaa koulua parempana vaihtoehtona, kun taas vastustajat näkevät koulun opettavan tärkeitä sosiaalisia taitoja, jotka eivät kehity kotiopetuksessa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa, jossa kotiopetus on huomattavasti yleisempää, kotiopetusta perustellaan useammin perheen kasvatusfilosofisena valintana kuin koulun turvallisen vaihtoehtona. Lopuksi pohdin, voisiko polarisoituneesta kotiopetusväittelystä päästä todelliseen keskusteluun, ja mitä opittavaa koululla olisi kotiopetuskeskustelusta.
Kvalitatiivinen tutkimukseni kuvaa, miten kotiopetuksesta kirjoitetaan kahdessa verkkokeskustelussa, eivätkä tutkimustulokset ole yleistettävissä suurempaan joukkoon. Lisäksi on huomattava, että verkkokeskustelu tuottaa erilaista puhetta kuin joku toinen konteksti. Metodologisena valintana sovelsin diskurssianalyysiä, jossa huomio kiinnitetään puheeseen ja puhetapoihin. Toisena tutkimuskysymyksenä pohdin, miten kotiopetuskeskustelu diskurssit voi nähdä laajemmassa yhteydessä suomalaiseen koulutuspolitiikkaan.
Aineiston teemoittelun tuloksena erotin keskustelusta kaksi kilpailevaa diskurssia. Peruskoulukriittinen diskurssi näki kotiopetuksen ainoana vaihtoehtona koulukiusaamisen tai muiden koulun ongelmien vuoksi. Säilyttävä diskurssi katsoi koulun palvelevan hyvin perheitä ja yhteiskuntaa, jolloin koulun muuttamiselle ei ole tarvetta. Kotiopetusta pidettiin usein vanhempien itsekkäänä valintana ennemmin kuin lapsen parhaana. Molemmat diskurssit rakentuvat useammista juonteista. Kotiopetuskeskustelun viriäminen liittyy läheisesti koulun uusliberalismikehitykseen sekä vanhempien rooliin koulun asiakkaina, joten toisena tutkimuskysymyksenä tutkin diskurssien suhdetta niiden laajempaan viitekehykseen, uusliberalismiin.
Johtopäätöksenä esitän, että kanta kotiopetukseen perustellaan suhteessa kouluun. Kotiopetuksen puolustajat pitävät kotia kiusaamisen sallivaa koulua parempana vaihtoehtona, kun taas vastustajat näkevät koulun opettavan tärkeitä sosiaalisia taitoja, jotka eivät kehity kotiopetuksessa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa, jossa kotiopetus on huomattavasti yleisempää, kotiopetusta perustellaan useammin perheen kasvatusfilosofisena valintana kuin koulun turvallisen vaihtoehtona. Lopuksi pohdin, voisiko polarisoituneesta kotiopetusväittelystä päästä todelliseen keskusteluun, ja mitä opittavaa koululla olisi kotiopetuskeskustelusta.