"Yhden kerran oli poika" : siirtovaikutuksia kertovan kielen valintoihin kuusivuotiailla suomea ja englantia omaksuvilla lapsilla

Abstract

Lasten kaksikielisyys on nykyään varsin yleistä. Kaksikielisiä suomenpuhujia on kuitenkin tutkittu logopedian alalla vähän. Tavanomaisen kielen kehityksen ja käytön piirteistä kaivataankin tietoa vanhempien ja asiantuntijoiden, kuten puheterapeuttien, kasvavaan tarpeeseen. Kaksikieliset lapset poikkeavat yksikielisistä muun muassa siten, että he altistuvat yksittäisille kielilleen suhteessa vähemmän kuin yksikieliset ainoalle kielelleen. Lisäksi lapsen osaamat kielet voivat vaikuttaa toinen toisiinsa monin tavoin, minkä vuoksi kielenkäytössä saattaa olla yksikielisten tavoista eroavia piirteitä. Kaksikielisistä suomenpuhujista tarvitaan tietoa erityisesti siksi, että suomea ei voida suoraan verrata jo enemmän tutkittuihin germaanisiin kieliin ja kieliyhdistelmiin.

Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin 11 varhaisesti kaksikielisen 6-vuotiaan lapsen kieltä suomeksi tuotetussa sarjakuvakerronnassa. Kaikilla lapsilla oli kotikielenään suomi, jonka lisäksi he olivat omaksuneet englantia 0-4 vuoden iästä lähtien. Kielen tarkastelu nojautui systeemis-funktionaaliseen kieliteoriaan ja sovellettuihin lingvistisiin menetelmiin. Kertomuksista poimittujen epätyypillisten tai virheellisten ilmaisujen avulla selvitettiin sitä, miten englannin omaksuminen mahdollisesti vaikutti lasten kielellisiin valintoihin ja millaisia lasten ilmaisut olivat yksikielisten lasten valintoihin verrattuina. Verrokkiaineistona käytettiin 22 tyypillisesti kielellisesti kehittyneen yksikielisen 5- ja 6-vuotiaan suomalaislapsen litteroitua sarjakuvakerrontaa. Epätyypillisyyksien ja virheiden määrittelemiseksi ja analysoimiseksi ilmaisuja peilattiin myös kaksikielisten lasten omiin englanninkielisiin ilmaisutapoihin sekä nykysuomen aikuiskielen säännönmukaisuuksiin.

Lähes kaikki kaksikieliset lapset tuottivat jonkinlaisia epätyypillisiä ilmaisuja tai virheitä. Esiintymiä oli yleisesti usealla kielen osa-alueella: sanastossa, morfologiassa, morfosyntaksissa, idiomaattisissa ilmaisuissa sekä luokittelemattomissa ilmaisuissa. Epätyypilliset ilmaisut ja virheet jaettiin edelleen 1) englannin kielen siirtovaikutuksesta johtuviin ja 2) suomen kielen omaksumiseen liittyviin. Suomen kielen omaksumiseen liittyviä epätyypillisyyksiä ja virheitä oli myös suurimmalla osalla yksikielisistä verrokkilapsista. Kaksikielisillä lapsilla oli muutamia selvästi samanlaisia valintoja viisivuotiaiden verrokkilasten kanssa. Yleisesti kuitenkin sekä kaksi- että yksikielisten lasten epätyypilliset valinnat olivat yksilöllisiä.

Tämän tutkimuksen tulokset kertovat suuntaa-antavasti, että varhainen englannin kielen omaksuminen saattaa vaikuttaa erilaisin tavoin 6-vuotiaiden lasten kielellisiin valintoihin suomeksi kerrottaessa. Tämä näkyy eritoten laadullisina eroina kaksikielisten lasten ja ikäverrokkien valintojen välillä. Lisähavaintona tutkimuksessa oli se, että tutkimustilanne ja -käytänteet saattavat olla yhteydessä siirtovaikutuksen esiintymisherkkyyteen. Kielten vaikutuksesta toisiinsa tarvittaisiin lisätutkimusta suuremmilla otoksilla, erilaisilla kaksikielisillä sekä vaihtelevissa diskursseissa. Tietoa voitaisiin tulevaisuudessa hyödyntää logopedisten testausmenetelmien kehittämiseen ja kielellisen tuen tarpeessa olevien kaksikielisten lasten entistä luotettavampaan tunnistamiseen.