Modal verbs can, could, may, might, should and must and semi-modals ought to and have to in spoken Scottish English as compared to spoken English English
Myllyniemi, Suvi (2015)
2015
Englannin kielen, kirjallisuuden ja kääntämisen tutkinto-ohjelma - DP in English Language, Literature and Translation
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2015-12-04
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201512072489
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201512072489
Tiivistelmä
Tämä pro gradu -tutkielma tarkastelee modaaliapuverbien can, could, may, might, should ja must sekä semimodaalien ought to ja have to käyttöä puhutussa skotti- ja englanninenglannissa vertaillen näitä keskenään siten että pääpaino on skottienglannissa. Tarkoituksena on selvittää, missä suhteessa kukin modaaliapuverbi tai semimodaali edustaa kutakin kolmesta modaalisuuden tyypistä, joihin kuuluvat episteeminen, deonttinen sekä dynaaminen modaalisuus.
Skottienglanti-nimitystä käytetään yläkäsitteenä kattamaan Skotlannissa esiintyvät kielen varieteetit skotista Skotlannin standardienglantiin. Koska sen sisältö on niinkin laaja, on sen tarkka määritteleminen monimutkaista. Skottienglannin modaalijärjestelmän on todettu eroavan melko suurestikin englanninenglannin vastaavasta, ja tämä tutkielma pyrkii osaltaan valaisemaan sitä, onko tilanne todellakin näin.
Teoria- ja metodiosuus tarkastellaan ensin tutkielman teoreettista viitekehystä, käyden läpi dialektologia ja korpuslingvistiikka. Tämän jälkeen esitellään tutkimusmateriaalina käytettävät korpukset, The Scottish Corpus of Texts and Speech (SCOTS) sekä The British National Corpus (BNC). Kummastakin korpuksesta materiaalina on tutkielman aiheen huomioiden luonnollisesti puhutun kielen osa. Tutkimuksen rajaamiseksi korpuksista on käytetty systemaattista otantaa. Otoksen läpikäynnin ja analysoinnin jälkeen tulosten tilastollinen merkittävyys on vielä tutkittu χ²-testillä, jossa χ² on laskettu niin sanotun Pearsonin approksimaation avulla.
Tutkimuksen tuloksista selvisi että kolme verbeistä, may, must ja ought to, eivät esiinny dynaamisessa merkityksessä lainkaan kummassakaan varieteetissa. Mayn kohdalla kolme modaalisuuden tyyppiä esiintyvät samassa suhteessa sekä SCOTS:ssa että BNC:ssa, toisin kuin verbin can kohdalla, jossa verbin esiintymistiheyden suhde deonttisen ja dynaamisen modaalisuuden kesken oli päinvastainen SCOTS:ssa kuin BNC:ssa. Erot varieteettien välillä eivät kokonaisuudessaan tarkasteltuna näytä niin suurilta kuin saattoi olettaa, vaikka erot useimpien verbien kohdalla tilastollisesti merkittäviä ovatkin. Huomiota herättävin havainto oli kuitenkin tuplamodaalien täydellinen puuttuminen, sillä ne ovat yksi tärkeimmistä erottavista tekijöistä skottienglannin ja muiden englannin varieteettien välillä.
Skottienglanti-nimitystä käytetään yläkäsitteenä kattamaan Skotlannissa esiintyvät kielen varieteetit skotista Skotlannin standardienglantiin. Koska sen sisältö on niinkin laaja, on sen tarkka määritteleminen monimutkaista. Skottienglannin modaalijärjestelmän on todettu eroavan melko suurestikin englanninenglannin vastaavasta, ja tämä tutkielma pyrkii osaltaan valaisemaan sitä, onko tilanne todellakin näin.
Teoria- ja metodiosuus tarkastellaan ensin tutkielman teoreettista viitekehystä, käyden läpi dialektologia ja korpuslingvistiikka. Tämän jälkeen esitellään tutkimusmateriaalina käytettävät korpukset, The Scottish Corpus of Texts and Speech (SCOTS) sekä The British National Corpus (BNC). Kummastakin korpuksesta materiaalina on tutkielman aiheen huomioiden luonnollisesti puhutun kielen osa. Tutkimuksen rajaamiseksi korpuksista on käytetty systemaattista otantaa. Otoksen läpikäynnin ja analysoinnin jälkeen tulosten tilastollinen merkittävyys on vielä tutkittu χ²-testillä, jossa χ² on laskettu niin sanotun Pearsonin approksimaation avulla.
Tutkimuksen tuloksista selvisi että kolme verbeistä, may, must ja ought to, eivät esiinny dynaamisessa merkityksessä lainkaan kummassakaan varieteetissa. Mayn kohdalla kolme modaalisuuden tyyppiä esiintyvät samassa suhteessa sekä SCOTS:ssa että BNC:ssa, toisin kuin verbin can kohdalla, jossa verbin esiintymistiheyden suhde deonttisen ja dynaamisen modaalisuuden kesken oli päinvastainen SCOTS:ssa kuin BNC:ssa. Erot varieteettien välillä eivät kokonaisuudessaan tarkasteltuna näytä niin suurilta kuin saattoi olettaa, vaikka erot useimpien verbien kohdalla tilastollisesti merkittäviä ovatkin. Huomiota herättävin havainto oli kuitenkin tuplamodaalien täydellinen puuttuminen, sillä ne ovat yksi tärkeimmistä erottavista tekijöistä skottienglannin ja muiden englannin varieteettien välillä.