Vapauden puolesta: Afganistan George W. Bushin ensimmäisen presidenttikauden retoriikassa
Peltola, Minna (2015)
Peltola, Minna
2015
Historian tutkinto-ohjelma - Degree Programme in History
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2015-12-01
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201512072488
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201512072488
Tiivistelmä
Tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten ja millaisena Afganistanin konflikti rakentuu George W. Bushin ensimmäisen presidenttikauden puheissa, miten hän ohjaa yleisönsä näkemään sodan ja millaisia argumentaatiokeinoja hän käyttää perustellakseen toimintamallinsa, vakuuttaakseen kuulijansa ja legitimoidakseen amerikkalaisten sotatoimet Afganistanissa.
Tutkielman lähtökohtana on retorinen analyysi. Presidentin julkisissa puheissa ilmenevän argumentaation tarkastelussa käytetään apuna Chaïm Perelmanin argumentaatioteoriaa, jossa analyysin keskiössä ovat ne kielenkäytön keinot, joiden avulla puhuja pyrkii hankkimaan tai vahvistamaan yleisön hyväksyntää esittämilleen väitteille. Perelmanilaisen käsitteistön avulla keskitytään puheiden yleisöihin, kannanottoihin sisältyviin esisopimuksiin eli argumentaation lähtökohtiin ja niissä käytettyihin argumentaatiotekniikoihin.
Syyskuun yhdennentoista päivän terrori-iskujen seurauksena Bushin kansallisen turvallisuusstrategian keskeisimmiksi ulkopoliittisiksi tavoitteiksi nousivat vapauden ja oikeuden puolustaminen, demokratian levittäminen ja taistelu terrorismia vastaan kaikilla mantereilla sekä konfliktien ja muiden turvallisuusuhkien ehkäisy ennen niiden realisoitumista. Afganistanin osalta tavoitteet muodostivat sekä legitimoinnin hyökkäykselle, maan vakauttamiselle että huomion suuntaamiselle Afganistanista Irakiin Bushin ennakoivia iskuja ajavan doktriinin mukaisesti.
Turvallisuusstrategian tavoitteet toistuvat Bushin ensimmäisen presidenttikauden lausunnoissa hänen puhuessaan Yhdysvaltain mahdollisuudesta ja velvollisuudesta puolustaa vapautta ja edistää demokratiaa. Presidentin keskeisiä argumentointikeinoja ovat muun muassa toivottavaa asioiden tilaa koskevat esisopimukset, joissa korostetaan erityisiä amerikkalaisia arvoja ja voimakas kvasilooginen argumentointi, jonka avulla talibaneja, al-Qaidaa ja terrorismia verrataan toistuvasti Hitleriin, natsismiin, fasismiin ja toisen maailmansodan vihollisuuksiin.
Tutkielman lähtökohtana on retorinen analyysi. Presidentin julkisissa puheissa ilmenevän argumentaation tarkastelussa käytetään apuna Chaïm Perelmanin argumentaatioteoriaa, jossa analyysin keskiössä ovat ne kielenkäytön keinot, joiden avulla puhuja pyrkii hankkimaan tai vahvistamaan yleisön hyväksyntää esittämilleen väitteille. Perelmanilaisen käsitteistön avulla keskitytään puheiden yleisöihin, kannanottoihin sisältyviin esisopimuksiin eli argumentaation lähtökohtiin ja niissä käytettyihin argumentaatiotekniikoihin.
Syyskuun yhdennentoista päivän terrori-iskujen seurauksena Bushin kansallisen turvallisuusstrategian keskeisimmiksi ulkopoliittisiksi tavoitteiksi nousivat vapauden ja oikeuden puolustaminen, demokratian levittäminen ja taistelu terrorismia vastaan kaikilla mantereilla sekä konfliktien ja muiden turvallisuusuhkien ehkäisy ennen niiden realisoitumista. Afganistanin osalta tavoitteet muodostivat sekä legitimoinnin hyökkäykselle, maan vakauttamiselle että huomion suuntaamiselle Afganistanista Irakiin Bushin ennakoivia iskuja ajavan doktriinin mukaisesti.
Turvallisuusstrategian tavoitteet toistuvat Bushin ensimmäisen presidenttikauden lausunnoissa hänen puhuessaan Yhdysvaltain mahdollisuudesta ja velvollisuudesta puolustaa vapautta ja edistää demokratiaa. Presidentin keskeisiä argumentointikeinoja ovat muun muassa toivottavaa asioiden tilaa koskevat esisopimukset, joissa korostetaan erityisiä amerikkalaisia arvoja ja voimakas kvasilooginen argumentointi, jonka avulla talibaneja, al-Qaidaa ja terrorismia verrataan toistuvasti Hitleriin, natsismiin, fasismiin ja toisen maailmansodan vihollisuuksiin.