Vankila, vanhemmuus ja lapsi - näkökulmia perhekäytäntöihin

Abstract

Tutkimuksessa tarkastellaan vankien vanhemmuus- ja perhesuhteita sekä niistä neuvottelua silloin, kun äiti on vankilassa lapsensa kanssa. Tutkimuksen teoreettis-metodologinen orientaatio perustuu sosiaalisen konstruktionismin ajatukseen perheestä käytäntöinä. Teoreettinen kehys ohjaa katsomaan vankien perhe- ja vanhemmuussuhteita sekä niihin liittyvää institutionaalista toimintaa neuvotteluina useista näkökulmista - tässä tutkimuksessa yksittäisten perheiden, vankilaorganisaation, yhteiskunnallisen sääntelyn ja instituutioiden arjen suunnista. Tutkimustehtävänä on tarkastella sitä, miten perhekäytäntöjä neuvotellaan ja perustellaan vankilaympäristössä sekä millaisia seurauksia erilaiset institutionaaliset käytännöt tuottavat vankilassa oleville vanhemmille, erityisesti äideille ja lapsille.

Tutkimus on laadullinen ja koostuu neljästä empiirisestä osatutkimuksesta, jotka perustuvat kukin omaan aineistoonsa. Aineistoina ovat vankilassa lastensa kanssa olevien naisten haastattelut (n=17), Rikosseuraamuslaitoksen arviointikeskusten työntekijöiden ryhmähaastattelut (n=6), vankilan perheosaston toimintaan liittyvien työntekijäryhmien ryhmähaastattelut (n=3) sekä lapsen vankilassaoloon liittyvät parlamentaariset dokumentit (lait ja raportit, hallituksen esitykset ja oikeusasiamiehen kannanotot). Analyysimenetelminä käytetään temaattista koodausta ja sisällönanalyysia.

Perheen ja vankeuden monitasoinen tarkastelu antaa lähtökohtaisesti tilaa moninaisen tiedon tuottamiselle ja avaa uudenlaisen näkökulman vankien perhe-elämään ilman ongelmalähtöistä orientaatiota. Tutkimus tuo esiin, että totaalisessa instituutiossakin perhesuhteista ja –vastuista vanhemman vankeuden yhteydessä neuvotellaan monin tavoin. Näissä neuvotteluissa lapsen edun näkökulma on noussut tärkeäksi perusteluksi. Vanhemman vankeus tuo näkyväksi monenlaisia institutionaalisia kannanottoja ja neuvotteluja hoivan ja huolenpidon kysymyksistä. Vankilan lisäksi perheet jakautuvat monille tahoille ja muihin instituutioihin. Vankien perhesuhteiden monimuotoisuus ylläpitää jatkuvaa neuvottelua siitä, millaisia perhekäytäntöjen ja perhesuhteiden tulisi olla.

Osatutkimukset osoittavat, kuinka eri tahoilla tasapainotellaan ja neuvotellaan perhevastuiden, sääntelyn, organisatoristen tehtävien ja ideologisten käsitysten välimaastossa. Kannanotot voivat johtaa yllättäviinkin käytäntöihin, kuten lastensuojelulaitoksen perustamiseen vankilan sisälle. Lasten oikeuksiin vetoaminen on muuttanut perheen politiikkaa konkreettisesti siten, että vankilassaolosta lapsen kanssa on tullut julkinen asia. Vankilassa olevien naisten perhekäytäntöjä määrittelevät yhteiskunnassa yleisesti hyvänä pidetyt asiat sekä erilaiset ideologiset näkemykset ja kannanotot, kuten lasten oikeuksien periaate. Perhettä ja vanhemmuutta koskevat käytännöt vankilaympäristössä näyttäytyvät erityisen vahvan moraalisen neuvottelun kohteena olevina käytäntöinä.

Tutkimus korostaa perheiden tutkimisen ja tarkastelun tärkeyttä erilaisissa epätavanomaisissa ympäristöissä ja institutionaalisissa käytännöissä. Jatkossa olisi myös tärkeää kehittää erilaisiin ympäristöihin sopivia käsitteitä ja tiedontuotannon tapoja.

This doctoral dissertation explores prisoners’ parenthood and family relations and how these relations are negotiated when a mother is in prison with her child. Methodologically, the study is based on social constructionism and the idea of family as a practice. The theoretical framework steers the research to view prisoners’ family relations and parenthood – and related institutional activities – as negotiations from several perspectives; in this study, they are viewed from the perspectives of families, the prison organisation, societal regulation and the everyday life of institutions. The aim is to explore how family practices are negotiated and justified in the prison context and to investigate the kind of implications different institutional practices have for parents in prison, particularly for mothers and their children. The research consists of four empirical case studies. Each case study is based on its own qualitative dataset. The data consist of interviews with mothers in prison with their children (n=17), group interviews with staff members from the Criminal Sanctions Agency’s evaluation units (n=6), group interviews with staff members from the prison’s family unit and prison staff members who work closely with the prison’s family unit (n=3), and parliamentary documents about children in prison (legislation, reports, government proposals, and the statements of parliamentary Ombudsman). The data is analysed using thematic coding and content analysis.

The multifaceted analysis of family practices in the prison context opens up a space for diverse knowledge production. The approach presents a novel perspective on prisoners’ family life instead of offering a predefined problem-oriented approach. The study demonstrates that even in the context of a total institution, family relations and family responsibilities are negotiated in many ways. In these negotiations, the perspective of the child’s best interest has become an important argument. The parent’s prison sentence brings forth institutional contentions and negotiations concerning care and family responsibilities. In addition to prisons, the prisoners’ families are split up over many different locations, including other institutions. The diversity of prisoners’ family relations produces continuous negotiations about what family practices and family relations should be like.

The empirical case studies demonstrate how different parties balance and negotiate between family responsibilities, organisational tasks, and ideological perceptions. The arguments can lead to surprising new practices, such as establishing a child welfare unit inside a prison. Appealing to children’s rights has changed the politics of the family concretely to the extent that being in prison with a child is currently a public concern. The negotiations of practices concerning the prisoners’ parenthood and families contain an especially strong moral element in the prison context.

The study highlights the importance of viewing and examining families in different unconventional contexts and institutional practices, in addition to pointing to the necessity for sensitivity in using suitable concepts and methods of knowledge production for these specific contexts in the future.