Huolehtiva kanssakäyminen. Substantiivinen teoria työikäisen aivohalvauspotilaan perheenjäsenen emotionaalisesta tukemisesta sairastumisen akuutissa vaiheessa

Abstract

Maassamme sairastuu vuosittain noin 14 000 henkilöä aivohalvaukseen ja heistä 3500 henkilöä on työikäisiä. Suurin aivohalvauksen aiheuttaja on aivoinfarkti ja joka kymmenes sairastuneista on alle 50-vuotias. Aivohalvaus on kriisi, joka koskettaa potilaan lisäksi hänen perhettään. Perheen elämä muuttuu äkkiä ja he tuntevat epävarmuutta tulevaisuutta kohtaan. Potilaan kuntoutuminen jatkuu pitkään ja usein puolisosta tulee hänen hoitajansa. Potilaan sairastuminen saa aikaan perheenjäsenessä emotionaalisen tuen tarpeen. Emotionaalisen tuen antaminen on hoitotyössä hoitajien käyttämä potilaan ja hänen perheenjäsentensä kohtaamiseen liittyvä auttamismenetelmä. Tämä tulisi tiedostaa paremmin hoitotyössä, jossa hoitajilla on yhä vähemmän aikaa pysähtyä ja kuunnella sekä potilasta että hänen perhettään.

Väitöskirjan tulosten mukaan aivohalvauspotilaan perheenjäsen tarvitsee heti potilaan sairastumisen akuutista vaiheesta lähtien hoitajien antamaa emotionaalista tukea. Emotionaalinen tuki tarkoittaa hoitajan hoitavaa huolenpitoa ja se ilmenee vuorovaikutussuhteessa perheenjäsenen ja hoitajan välillä. Perheenjäsenen tuen tarpeen havaitsemisen kannalta on oleellista, että vuorovaikutussuhde hoitajan kanssa on läheinen ja lämmin. Lisäksi on tärkeää, että hoitaja kohtaa perheenjäsenen oikeaan aikaan, jolloin hänen antamansa tuki on tarpeen perheenjäsenelle. Hoitajan kokemus emotionaalisen tuen antamisesta on kokonaisvaltaisen huolenpidon tarjoamista perheenjäsenelle yksilölliset tarpeet huomioiden. Hoitajat painottavat ammattitaitoaan ja näkevät tärkeänä luottamuksen luomisen perheenjäsenen tulevaisuuden suhteen. Perheenjäsenet kokevat hoitajan hoitavan huolenpidon siten, että se näkyy ja tuntuu hoitajan käyttäytymisessä. Potilaan hoitoon osallistuminen on heille tärkeää. Emotionaalinen tuki auttaa heitä paremman tulevaisuuden rakentamisessa, antaa uskoa omaan selviytymiseen ja saa aikaan tarpeellisuuden tunteen.

Hoitajan ja perheenjäsenen vuorovaikutus saattaa olla etäistä, jolloin emotionaalisen tuen antaminen tai saaminen ei välttämättä mahdollistu. Perheenjäsenet kokevat, esimerkiksi muiden huoneessa olevien potilaiden tai perheenjäsenten läsnäolon häiritsevänä tai he itse tuntevat olevansa etäällä hoitajasta. Tällöin yhteyden saaminen hoitajaan on hankalaa. On tilanteita, joissa hoitajan käytös on torjuvaa, jolloin vuorovaikutus ei toimi myönteisellä tavalla. Hoitajat kokevat, että monet vuorovaikutusta estävät tekijät johtuvat hoitotyön luonteesta kuten kiireestä ja vähäisestä henkilökuntamäärästä. Molemminpuoliset henkilökemiat eivät aina kohtaa ja emotionaalisen tuen saaminen estyy. Tilanteen muuttaa myönteiseksi emotionaalisen tuen antamiseen liittyvä tilannesidonnaisuus tai syklisyys. Toisessa hetkessä perheenjäsen tapaa hoitajan, jonka kanssa vuorovaikutus ja tuen saaminen onnistuu. Tuloksissa tulee esille myös se, että kaikki perheenjäsenet eivät kaipaa hoitajan antamaa emotionaalista tukea.

There are many significant changes in the lives of adult family members of workingage stroke survivors. The situation generates various feelings in the patient’s family members: depression, insecurity and loss of control. Rehabilitation of a stroke survivor can last long and permanent disability is a possibility.

The purpose of this study was to develop a substantive theory of emotional support in working-age family members of stroke survivors in an acute ward. The aim was that based on the results of this study, the quality of emotional support given by nurses to the family members of working-age stroke survivors might be developed, and show how important emotional support is to family members during this stressful time. The research method chosen was the grounded theory approach developed by Barney Glaser. The data consisted of open individual interviews of family members (n=17) and of pair and group interviews of nurses (n=12). The family members as well as the nurses told about their experiences of emotional support received by family members during patient nursing processes in the acute ward. Notes taken during the data collection and research process were recorded in a journal and included in the data. The data were collected during 2012–2013 and were analyzed using open, selective and theoretical coding in constant comparison. As a result, a substantive theory named Caring interaction: Substantive theory about nurses dealing with family members of working-age stroke survivors was developed.

The caring approach of nurses when interacting with family members was selected as the core category of the substantive theory and it is simultaneously the interaction process of the theory. It is associated with the other concepts and binds them together to explain the family members’ experiences about the emotional support given by nurses. The theory is progressive and includes the emotional support given to family members, or the lack of it. The need for emotional support is the starting point of the theory, and it describes the consequences caused by the acute stroke of the patient to the patient’s family members. The six (6) concepts included in this theory are as follows: mutual warm interaction between nurses and family members, caring approach of the nurses, building the better future to the family members, mutual distant interaction, family members living in a state of insecurity and dealing with disappointment. Mutual warm interaction describes how the nurses detect the support needs of the family members and how the family members feel they are treated with warmth by the nurse. Caring interaction describes the experiences of the nurses of the provision of holistic care, and the experiences of the family members on the caring attitude of the nurse. Building the better future of family members is possible after emotional support given by the nurse. Mutual distant interaction includes experiences of both family members and nurses of the factors contributing to the situation where they did not meet successfully. Living in a state of insecurity describes the experiences of the family members while waiting silently for support from the nurse that never came, leaving them with negative feelings. Dealing with disappointment describes times when the family member was left without emotional support and with feelings of hopelessness. In practice, the experience of family members left without emotional support might change to positive if they encounter another nurse who responds to their needs.

Based on the results, a clear need for emotional support of the family members of working-age stroke survivors was identified, and they need it from day one of the acute state when the patient suffers the stroke. It is also important to receive emotional support at the right time when needed. The nurse must observe the family member’s emotional state and be able to respond in an appropriate and timely manner. This requires that the nurse cares, and is with the family member when needed. The silent presence of the nurse and her body language gave away to the family member if she really was present in the interaction situation. It could be that the nurse did not notice the feelings of the family members, if they kept them inside. It could be difficult to speak about feelings when exhausted. The need for support must be recognized and acted upon by the nurse. It helped the nurse if she or he could empathize with the family member and to observe the ‘signal’ sent by him. The quality of that first meeting is remarkably important and it affects how the interaction will continue. When the family members feel safe and trust the nurse, and their presence is acknowledged, the stage is set for good interaction. When the patient suffers the stroke, the family member is in an important position in the patient’s care, and emotional support from the nurse helps them to move forward with their own lives while at the same time supporting the patient.

In this research, the importance of the nurse taking time, in spite of other pressures, to give emotional support to family members exactly when they need it has been shown to have a remarkable and memorable impact on their lives.