Tunnekasvatus ja taide sen tukena

Abstract

Tutkimuksen tarkoitus oli luoda määritelmä tunnekasvatuksesta sekä pyrkiä lisäämään ymmärrystä tunnekasvatuksesta ja sen vaikutusmahdollisuuksista. Laadullinen tutkimus jakautui kahteen osaan. Tunnekasvatuksen määrittely oli tutkimukseni teoreettis-käsitteellinen osuus, jossa käytin menetelmänä systemaattista analyysiä. Toisen osan tutkimuksesta muodosti tapaustutkimus, jonka aineiston muodosti toteuttamani tunnekasvatusprojekti, jossa tutkin tunnekasvatusta käytännössä koulun taidekasvatukseen integroituna.

Rakensin määritelmän tunnekasvatuksesta Veli-Matti Värrin (2000) määrittelemiin hyvän kasvatuksen ideaaleihin ja Lauri Rauhalan holistiseen ihmiskäsitykseen nojautuen. Tutkimukseni keskeisiä lähteitä olivat myös R.W. Hepburnin (1991) ja Tapio Puolimatkan (1999 & 2011) määritelmät tunnekasvatuksesta, Carolyn Saarnin (1997) määritelmä emotionaalisesta kompetenssista, positiivisen psykologian määritelmät emotionaalisesta hyvinvoinnista sekä Nummenmaan (2010) Tunteiden psykologia teos. Tunnekasvatuksen tarkoitukseksi määrittelin kasvatettavan tunne-elämän kehityksen tukemisen suotuisaan suuntaan kasvatuksen keinoin. Tunnekasvatuksen keskeisiksi pyrkimyksiksi määrittelin kasvatettavan emotionaalisen kompetenssin kehityksen tukemisen ja kasvatettavan emotionaalisen hyvinvoinnin edistämisen. Tunnekasvatuksen eri osa-alueet yhdessä tukivat näkemykseni mukaan tunnekasvatuksen keskeisten pyrkimysten toteutumista.

Tapaustutkimuksen aineistona oli tammi-helmikuussa 2013 peruskoulun taidekasvatuksen kontekstissa toteuttamani tunnekasvatusprojekti. Tutkimuksen aineistosta keskeisiksi nousivat oppilaiden taideteokset prosesseineen sekä alku- ja loppukyselyt. Tunnetietoinen taiteen kohtaaminen ohjasi oppilaita tunteiden tietoiseen tarkkailuun ja tuki tunteiden erottelukyvyn kehittymistä. Tunteiden tunnistamista ja nimeämistä oli mahdollista harjoitella taiteessa esiintyviä ja taiteen herättämiä tunteita tunnistamalla ja nimeämällä. Taiteessa esiintyvien tunteiden laaja kirjo tutustutti oppilaita tunteiden moninaisuuteen. Tunnetietoinen taiteellinen työskentely mahdollisti eri ajattelun muotojen hyödyntämisen tunteiden käsittelyssä ja taiteen eri ilmaisukanavien ja ilmaisukeinojen hyödyntämisen tunteiden ilmaisussa. Taiteen kohtaamisen ja taiteellisen työskentelyn merkitys oli erityisen suuri niiden oppilaiden kohdalla, jotka olivat haluttomia tunnistamaan, nimeämään tai ilmaisemaan omia tunteitaan projektin aikana puhumalla tai kirjoittamalla. Projektin keskeisin vaikutus oli tunnetietoisuuden lisääntyminen, mutta kehitystä tapahtui myös muilla emotionaalisen kompetenssin osa-alueilla. Tunnetietoisuus toi myös esiin oppilaiden tunteisiin liittyviä kykyjä ja vahvuuksia sekä lisäsi oppilaiden tietoisuutta omista tunteisiin liittyvistä kyvyistään. Omiin tunteisiin kohdistuva tunnetietoisuus projektin alkaessa näytti tukevan toisten tunteisiin kohdistuvan tunnetietoisuuden lisääntymistä sekä tunnetaitojen kehittymistä projektin aikana. Tunnetaitojen kehitystä onkin mahdollista tukea tunnetietoisuutta herättelemällä. Tapaustutkimus antoi lupaavia tuloksia sekä tunnekasvatuksen vaikutusmahdollisuuksista että taiteen hyödyntämisestä tunnekasvatuksessa.