Juonessa mukana. Kertojan läsnäoloa feature-teksteissä tuottavat esitystekniset ratkaisut ja journalismin referentiaalinen todellisuussopimus
Nissi, Anni (2015)
2015
Journalistiikan maisteriopinnot - Master's Programme in Journalism
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2015-11-03
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201511112430
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201511112430
Tiivistelmä
Tunnustelen pro gradu -tutkielmassani niitä esityksellisiä raja-aitoja, joita journalistinen feature-tekstin ei tulisi rikkoa pysyäkseen genrensä rajoissa. Nämä raja-aidat liittyvät ns. referentiaaliseen todellisuussopimukseen, joka koskee yksittäisiä journalistisia tekstejä journalismia genrenä määrittelevän laajemman kulttuurisen merkityssopimuksen kautta. Laajempi tutkimusongelmani on se, horjuttavatko journalistisessa featuressa kertojan läsnäoloa tuottavat kerronnalliset ratkaisut feature-tekstien referentiaalista sopimusta.
Lähestyn tekstejä narratologisten apuvälineiden avulla kohdistamalla huomioni kertojan läsnäoloon. Oletukseni on, että kyseiset rajanylitykset kytkeytyvät niihin esitysteknisiin ratkaisuihin, joita käytettäessä kertojan läsnäolo on tekstissä poikkeuksellisen vahvaa. Koska metodini on narratologinen, pidän kertojan erillään tekstin fyysisestä kirjoittajasta, toimittajasta. Journalististen tekstien erityisyyksiä ja niihin lukeutuvia kerronnallisia ’rajoitteita’ jäsennän joukkoviestintätutkimuksen näkökulmasta. Lisäksi käytän hyväkseni kielitieteen käsitteistöä.
Haen tutkimusongelmastani otetta kahden tutkimuskysymyksen avulla. Niistä ensimmäinen on: miten kertojan läsnäoloa journalistisessa tekstissä tuotetaan? Jatkokysymyksenä kysyn, millaista on kertojan läsnäolo Helsingin Sanomien Sunnuntai-sivujen feature-teksteissä. Esimerkkiaineistona käyttämieni Sunnuntai-sivujen feature-tekstien avulla koettelen sitä, missä määrin journalismin lajityyppiset raja-aidat ovat edelleen voimassa.
Lähestyn kertojan läsnäoloa neljästä eri näkökulmasta: kohdistamalla huomion kertojan havainnointiin, referointiin ja kommentointiin sekä siihen, miten kertoja tiedostaa oman kerrontansa. Tältä pohjalta luon kertojan läsnäolon tapoihin perustuvan luokittelun. Jatkokysymykseen vastatakseni kysyn esimerkkijutuiltani, millä tavoin kertoja niissä tunnistautuu havainnoijaksi, referoijaksi, kommentoijaksi ja kerronnan reflektoijaksi.
Esimerkkiaineistoni ei tuo esiin suoranaisia referentiaalisen sopimuksen rikkoumia, mutta se nostaa näkyviin runsaasti tapauksia, jotka koettelevat journalismin referentiaalisen sopimuksen raja-aitoja. Eniten tällaisia huomioita liittyy referoimisen epäsuoriin tapoihin sekä kommentoinnin tapoihin, jotka nivoutuvat osin toisiinsa. Rankimmin referentiaalista sopimusta koetellaan esimerkkiaineistoni jutuissa silloin, kun kertoja ei toimi yhteneväisesti läpi jutun tai kun kertojan kommentoinnin keinot ovat hyvin epäsuoria. Kertojan vahvaakaan läsnäoloa ei silti voi pitää automaattisesti ongelmallisena.
Tutkimusotteeni on metodinen ja metodia kehittävä. Tyhjentävän empiirisen analyysin sijaan pyrin tunnistamaan ja kuvaamaan tapoja, joilla tuonnemmissa tutkimuksissa on mahdollista saada ote journalistisissa teksteissä läsnäoloa tuottavista kertojaratkaisuista.
Lähestyn tekstejä narratologisten apuvälineiden avulla kohdistamalla huomioni kertojan läsnäoloon. Oletukseni on, että kyseiset rajanylitykset kytkeytyvät niihin esitysteknisiin ratkaisuihin, joita käytettäessä kertojan läsnäolo on tekstissä poikkeuksellisen vahvaa. Koska metodini on narratologinen, pidän kertojan erillään tekstin fyysisestä kirjoittajasta, toimittajasta. Journalististen tekstien erityisyyksiä ja niihin lukeutuvia kerronnallisia ’rajoitteita’ jäsennän joukkoviestintätutkimuksen näkökulmasta. Lisäksi käytän hyväkseni kielitieteen käsitteistöä.
Haen tutkimusongelmastani otetta kahden tutkimuskysymyksen avulla. Niistä ensimmäinen on: miten kertojan läsnäoloa journalistisessa tekstissä tuotetaan? Jatkokysymyksenä kysyn, millaista on kertojan läsnäolo Helsingin Sanomien Sunnuntai-sivujen feature-teksteissä. Esimerkkiaineistona käyttämieni Sunnuntai-sivujen feature-tekstien avulla koettelen sitä, missä määrin journalismin lajityyppiset raja-aidat ovat edelleen voimassa.
Lähestyn kertojan läsnäoloa neljästä eri näkökulmasta: kohdistamalla huomion kertojan havainnointiin, referointiin ja kommentointiin sekä siihen, miten kertoja tiedostaa oman kerrontansa. Tältä pohjalta luon kertojan läsnäolon tapoihin perustuvan luokittelun. Jatkokysymykseen vastatakseni kysyn esimerkkijutuiltani, millä tavoin kertoja niissä tunnistautuu havainnoijaksi, referoijaksi, kommentoijaksi ja kerronnan reflektoijaksi.
Esimerkkiaineistoni ei tuo esiin suoranaisia referentiaalisen sopimuksen rikkoumia, mutta se nostaa näkyviin runsaasti tapauksia, jotka koettelevat journalismin referentiaalisen sopimuksen raja-aitoja. Eniten tällaisia huomioita liittyy referoimisen epäsuoriin tapoihin sekä kommentoinnin tapoihin, jotka nivoutuvat osin toisiinsa. Rankimmin referentiaalista sopimusta koetellaan esimerkkiaineistoni jutuissa silloin, kun kertoja ei toimi yhteneväisesti läpi jutun tai kun kertojan kommentoinnin keinot ovat hyvin epäsuoria. Kertojan vahvaakaan läsnäoloa ei silti voi pitää automaattisesti ongelmallisena.
Tutkimusotteeni on metodinen ja metodia kehittävä. Tyhjentävän empiirisen analyysin sijaan pyrin tunnistamaan ja kuvaamaan tapoja, joilla tuonnemmissa tutkimuksissa on mahdollista saada ote journalistisissa teksteissä läsnäoloa tuottavista kertojaratkaisuista.