"Mun jututhan on mun lapsia." : ideoinnin ja journalistisen vapauden merkitys feature-toimittajille
Berner, Anna-Sofia (2015)
2015
Journalistiikan maisteriopinnot - Master's Programme in Journalism
Viestinnän, median ja teatterin yksikkö - School of Communication, Media and Theatre
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2015-10-27
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201511102426
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201511102426
Tiivistelmä
Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkin journalistista vapautta ja ideointia feature-toimittajien näkökulmasta. Tutkielmani asettuu osaksi journalistisen työn tutkimusta. Aiemmasta tutkimuksesta nousee väite, että journalistisessa työssä suunnittelun rooli on kasvanut ja sen myötä yksittäisen toimittajan vapaus on kaventunut. Tämä liittyy ideointiin, joka nähdään usein vapaana työvaiheena. Toimittajalla katsotaan olevan suuri vapaus silloin, kun hän saa itse päättää, mistä aiheesta tekee journalismia. Miten tämä sopii yhteen nykyisen, aiempaa enemmän journalistien välistä yhteistyötä korostavan työtavan kanssa? Vastakkain ovat myyttinen kuva vapaasta sankaritoimittajasta ja toisaalta moderni, ennakointiin nojaava työprosessi.
Tutkielman empiiristä osiota varten haastattelen kuutta suomalaista feature-toimittajaa siitä, miten he ideoivat juttunsa ja minkälaisen merkityksen he antavat ideoinnille työssään. Haastattelut on toteutettu teemahaastatteluina syksyllä 2009. Kaikille haastatelluille toimittajille ideointi oli työssä hyvin keskeistä, jopa kaikkein tärkeintä. Ajatus siitä, että he eivät saisi työssään ideoida ja toteuttaa ideoita, oli heidän mielestään ahdistava. Kaikilla oli myös paljon vapautta kehittää omia ideoitaan – yhdessä toimitusyhteisön kanssa. Feature-toimittajat eivät kaivanneet vähäisempää suunnittelua tai nykyistä suurempaa vapautta. Suunnittelun – siis keskustelun juttuaiheista – katsottiin parantavan ideoiden laatua. Yksin ei heidän mielestään synny hyvää journalismia. Journalistisen vapauden ei nähty kaventuvan siitä, että ideoista pitää keskustella pomon kanssa.
Haastateltavien suhde ideointiin oli intuitiivinen. Tunteilla oli suuri merkitys ideoinnissa ja hyvien ideoiden tunnistamisessa. Muodollisia kriteereitä hyvälle idealle ei esitetty, vaan hyvän idean tunnistaa siitä, että se tuntuu hyvältä. Ideointi on työprosessi, jota ei voi rajata vain työhön tai palavereihin. Se on tapa katsoa maailmaa.
Tutkielman empiiristä osiota varten haastattelen kuutta suomalaista feature-toimittajaa siitä, miten he ideoivat juttunsa ja minkälaisen merkityksen he antavat ideoinnille työssään. Haastattelut on toteutettu teemahaastatteluina syksyllä 2009. Kaikille haastatelluille toimittajille ideointi oli työssä hyvin keskeistä, jopa kaikkein tärkeintä. Ajatus siitä, että he eivät saisi työssään ideoida ja toteuttaa ideoita, oli heidän mielestään ahdistava. Kaikilla oli myös paljon vapautta kehittää omia ideoitaan – yhdessä toimitusyhteisön kanssa. Feature-toimittajat eivät kaivanneet vähäisempää suunnittelua tai nykyistä suurempaa vapautta. Suunnittelun – siis keskustelun juttuaiheista – katsottiin parantavan ideoiden laatua. Yksin ei heidän mielestään synny hyvää journalismia. Journalistisen vapauden ei nähty kaventuvan siitä, että ideoista pitää keskustella pomon kanssa.
Haastateltavien suhde ideointiin oli intuitiivinen. Tunteilla oli suuri merkitys ideoinnissa ja hyvien ideoiden tunnistamisessa. Muodollisia kriteereitä hyvälle idealle ei esitetty, vaan hyvän idean tunnistaa siitä, että se tuntuu hyvältä. Ideointi on työprosessi, jota ei voi rajata vain työhön tai palavereihin. Se on tapa katsoa maailmaa.