Arviointi lastensuojelun avohuollon asiakassuunnitelmissa ja arvioinneissa näkyvät sosiaalityön teoriat
Haapanen, Miia (2015)
2015
Sosiaalityön maisteriopinnot - Master's Programme in Social Work
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2015-10-29
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201511102425
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201511102425
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielman tarkoituksena on lisätä ymmärrystä lastensuojelun avohuollon sosiaalityöntekijöiden tekemästä arvioinnista ja arvioinneissa esiintyvistä sosiaalityön teorioista. Tutkimuksen aihe on ajankohtainen, aikaisempaa tutkimustietoa sosiaalityöntekijöiden tekemästä arvioinnista on vähän ja näkökulma aiheeseen on tuore. Tutkimus vastaa kahteen kysymykseen, eli siihen minkälaisia asiakkaisiin liittyviä arviointeja sosiaalityöntekijät kirjaavat lastensuojelun avohuollon asiakassuunnitelmiin sekä siihen miten sosiaalityölle keskeiset teoriat näkyvät näissä sosiaalityöntekijöiden kirjaamissa arvioinneissa.
Tutkielman teoreettisessa viitekehyksessä määritellään lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden tekemää arviointia lastensuojelun tehtävästä käsin. Teoreettisen viitekehyksen toinen osa keskittyy esittelemään tutkimuksen kannalta relevantit sosiaalityön teoriat, eli kiintymyssuhdeteorian, systeemiteorian ja sosiaalipedagogiikan. Sosiaalityön teorioiden ensisijaisena lähdeteoksena toimii Malcolm Paynen kirja Modern Social Work Theory. Tutkimus on laadullinen tutkimus ja aineisto koostuu 74:stä erään kunnan lastensuojelun avohuollon asiakassuunnitelmasta. Tutkimuksen aineiston analyysi toteutetaan sisällönanalyysin keinoin.
Johtopäätösten mukaan lastensuojelun avohuollon asiakassuunnitelmiin sisältyy runsaasti arvioinneiksi tulkittavia kirjauksia. Arvioinneista on löydettävissä erilaisia arvioinnin muotoja ja sisältöjä. Arviointien muotojen kautta tarkasteltuna arviointi näyttäytyy pyrkivän vaikuttamiseen ja muutokseen. Arviointi ilmentää myös sosiaalityöntekijän asiantuntijuutta. Arviointien sisältöjä tarkasteltaessa vanhemmuus, lapsen toiminta ja lastensuojelun toimenpiteet muodostavat keskeiset arvioinnin kohteet.
Arvioinneissa on löydettävissä sitoutumisia kiintymyssuhdeteorian, systeemiteorian ja sosiaalipedagogiikan teoriaperinteisiin. Näistä teorioista on nähtävissä monipuolisimmin kiintymyssuhdeteorian ideoita ja heikoin esiintyvyys on sosiaalipedagogiikalla. Teoreettiset kiinnittymät näyttävät tukevan tiettyjä arviointeja ja toisaalta jättävän osan arvioinneista sivuun. Arvioinneissa ei ole tunnistettavissa vain yhtä teoriaa, joka esiintyisi jokaisessa arvioinnissa. Teoriat eivät myöskään näyttäydy kokonaisvaltaisina, vaan arvioinneissa on käytetty yksittäisiä teorioiden ideoita. Tämä viittaa teorioiden eklektiseen käyttöön, jossa erilaiset ideat yhdistyvät useista erilaisista teorioista.
Tutkielman teoreettisessa viitekehyksessä määritellään lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden tekemää arviointia lastensuojelun tehtävästä käsin. Teoreettisen viitekehyksen toinen osa keskittyy esittelemään tutkimuksen kannalta relevantit sosiaalityön teoriat, eli kiintymyssuhdeteorian, systeemiteorian ja sosiaalipedagogiikan. Sosiaalityön teorioiden ensisijaisena lähdeteoksena toimii Malcolm Paynen kirja Modern Social Work Theory. Tutkimus on laadullinen tutkimus ja aineisto koostuu 74:stä erään kunnan lastensuojelun avohuollon asiakassuunnitelmasta. Tutkimuksen aineiston analyysi toteutetaan sisällönanalyysin keinoin.
Johtopäätösten mukaan lastensuojelun avohuollon asiakassuunnitelmiin sisältyy runsaasti arvioinneiksi tulkittavia kirjauksia. Arvioinneista on löydettävissä erilaisia arvioinnin muotoja ja sisältöjä. Arviointien muotojen kautta tarkasteltuna arviointi näyttäytyy pyrkivän vaikuttamiseen ja muutokseen. Arviointi ilmentää myös sosiaalityöntekijän asiantuntijuutta. Arviointien sisältöjä tarkasteltaessa vanhemmuus, lapsen toiminta ja lastensuojelun toimenpiteet muodostavat keskeiset arvioinnin kohteet.
Arvioinneissa on löydettävissä sitoutumisia kiintymyssuhdeteorian, systeemiteorian ja sosiaalipedagogiikan teoriaperinteisiin. Näistä teorioista on nähtävissä monipuolisimmin kiintymyssuhdeteorian ideoita ja heikoin esiintyvyys on sosiaalipedagogiikalla. Teoreettiset kiinnittymät näyttävät tukevan tiettyjä arviointeja ja toisaalta jättävän osan arvioinneista sivuun. Arvioinneissa ei ole tunnistettavissa vain yhtä teoriaa, joka esiintyisi jokaisessa arvioinnissa. Teoriat eivät myöskään näyttäydy kokonaisvaltaisina, vaan arvioinneissa on käytetty yksittäisiä teorioiden ideoita. Tämä viittaa teorioiden eklektiseen käyttöön, jossa erilaiset ideat yhdistyvät useista erilaisista teorioista.