Treatment of gestational trophoblastic diseases at Tampere University Hospital between years 2002 and 2013 - used protocols, results and complications
Kortelainen, Laura (2015)
Kortelainen, Laura
2015
Lääketieteen lisensiaatin tutkinto-ohjelma - Licentiate's Degree Programme in Medicine
Lääketieteen yksikkö - School of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2015-11-04
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201511092421
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201511092421
Tiivistelmä
Lähtökohta: Raskauteen liittyvät trofoblastisairaudet, mukaan lukien rypäleraskaus, invasiivinen moola ja korionkarsinooma eli istukkasyöpä sekä istukkapedin trofoblastituumori, ovat monimutkaisia, hoitamattomana hengenvaarallisia tautitiloja. Aikaisempien tutkimusten mukaan pienten riskien taudeissa parantumisprosentti on nykyään lähes 100 % ja suurten riskin taudeissa 85-94 %. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, vastaavatko Tampereen yliopistollisessa sairaalassa (TAYS) saavutetut hoitotulokset aikaisemmissa tutkimuksissa esitettyjä paranemisprosentteja.
Metodit: Tutkimus perustui vuosien 2002 2013 sairaskertomuksiin, joissa ICD-10 diagnoosinumerona oli käytetty yhtä tai useampaa seuraavista: rypäleraskaus (ICD-10: O01), invasiivinen moola (D39.2), korionkarsinooma (C58) tai istukkapedin trofoblastituumori (D39.2). Kun tutkimukseen soveltumattomat tapaukset, kuten ne, joissa oli käytetty väärää diagnoosinumeroa, poissuljettiin, aineisto koostui yhteensä 78 sairaskertomuksesta. Kerättäessä dataa trofoblastitautien jälkeisistä raskauksista, kaikki keräämishetkellä (syksy 2014) saatavilla oleva informaatio sisällytettiin mukaan.
Tulokset: 75,6 % tapauksista oli ei-neoplastisia raskaudenaikaisia trofoblastitauteja, kattaen 36 täydellistä rypäleraskautta ja 23 osittaista rypäleraskautta. Loput 24,4 % tapauksista oli neoplastisia trofoblastitauteja: 13 persistenttiä moolaa, 3 invasiivista moolaa ja 3 korionkarsinoomaa. Aineistoon ei sisältynyt yhtään istukkapedin trofoblastituumoria. Suurin osa hyvänlaatuisista tapauksista kaavittiin vain kerran (91,2 %) ja pahanlaatuisista tapauksista kerran kaavittiin 47,4 %. Huomattavasti suurempi määrä maligneja tapauksia (36,8 %) vaati toisen kaavinnan benigneihin tapauksiin verrattuna (8,8 %). Lisäksi yhden malignin tapauksen yhteydessä ei kaavintaa suoritettu kertaakaan, ja kahden malignin tapauksen yhteydessä kaavinta suoritettiin kolmesti. Suurimmalla osalla (67,3 %) benigneistä tapauksista hCG-arvot normalisoituivat ensimmäisen kahden kuukauden aikana kaavinnan jälkeen. Vastaavasti maligneissa tapauksissa suurimalla osalla (78,9 %) hCG-arvojen normalisoituminen tapahtui kahden ja neljän kuukauden välillä kaavinnan jälkeen. Ensisijainen hoito pienen riskin neoplastisille taudeille oli yksittäinen solusalpaajahoito, joko metotreksaatilla tai aktinomysiini D:llä toteutettuna. Suuren riskin taudit puolestaan hoidettiin ensisijaisesti yhdistelmäsolusalpaajahoidolla, EMA/CO:lla. Ensisijainen solusalpaaja vaihdettiin toiseen solusalpaajan yhteensä kuudesti, johtuen joko ensisijaisen solusalpaajan puutteellisesta tehosta tai sivuvaikutuksista. Solusalpaajiin kuvattiin liittyneen lukuisia erilaisia sivuvaikutuksia, jotka suurimmaksi osaksi vastasivat aikaisemmassa kirjallisuudessa kuvattuja lääkeainekohtaisia sivuvaikutuksia. Yhdistelmähoitoon (EMA/CO) liittyi lisäksi kolme vakavampaa haittavaikutusta. Yksi potilas kärsi ohimenevästä näön menetyksestä, jonka aiheutti metotreksaatti. Toisella potilaalla taas diagnosoitiin sekä syvä laskimotukos että akuutti leukemia. Molemmat potilaat kuitenkin toipuivat haittavaikutuksista, eikä pitkäaikaista haittaa jäänyt. Kaikki Tampereen yliopistollisessa sairaalassa hoidetut, raskauteen liittyvää trofoblastitautia sairastaneet potilaat paranivat eikä kuolemantapauksia esiintynyt yhtään. Lisäksi yhteensä noin 74 % hoidetuista potilaista on synnyttänyt trofoblastitaudin jälkeen tai oli raskaana dataa kerättäessä (syksy 2014).
Päätelmät: Kaikki TAYS:ssa vuosina 2002-2013 hoidetut, trofoblastitautia sairastaneet potilaat paranivat eikä trofoblastitaudeista tai niiden hoidosta jäänyt potilaille pitkäaikaishaittoja. Voidaan siis todeta, että TAYS:ssa saavutetut hoitotulokset vastaavat aikaisemmassa kirjallisuudessa esitettyjä paranemisprosentteja.
Metodit: Tutkimus perustui vuosien 2002 2013 sairaskertomuksiin, joissa ICD-10 diagnoosinumerona oli käytetty yhtä tai useampaa seuraavista: rypäleraskaus (ICD-10: O01), invasiivinen moola (D39.2), korionkarsinooma (C58) tai istukkapedin trofoblastituumori (D39.2). Kun tutkimukseen soveltumattomat tapaukset, kuten ne, joissa oli käytetty väärää diagnoosinumeroa, poissuljettiin, aineisto koostui yhteensä 78 sairaskertomuksesta. Kerättäessä dataa trofoblastitautien jälkeisistä raskauksista, kaikki keräämishetkellä (syksy 2014) saatavilla oleva informaatio sisällytettiin mukaan.
Tulokset: 75,6 % tapauksista oli ei-neoplastisia raskaudenaikaisia trofoblastitauteja, kattaen 36 täydellistä rypäleraskautta ja 23 osittaista rypäleraskautta. Loput 24,4 % tapauksista oli neoplastisia trofoblastitauteja: 13 persistenttiä moolaa, 3 invasiivista moolaa ja 3 korionkarsinoomaa. Aineistoon ei sisältynyt yhtään istukkapedin trofoblastituumoria. Suurin osa hyvänlaatuisista tapauksista kaavittiin vain kerran (91,2 %) ja pahanlaatuisista tapauksista kerran kaavittiin 47,4 %. Huomattavasti suurempi määrä maligneja tapauksia (36,8 %) vaati toisen kaavinnan benigneihin tapauksiin verrattuna (8,8 %). Lisäksi yhden malignin tapauksen yhteydessä ei kaavintaa suoritettu kertaakaan, ja kahden malignin tapauksen yhteydessä kaavinta suoritettiin kolmesti. Suurimmalla osalla (67,3 %) benigneistä tapauksista hCG-arvot normalisoituivat ensimmäisen kahden kuukauden aikana kaavinnan jälkeen. Vastaavasti maligneissa tapauksissa suurimalla osalla (78,9 %) hCG-arvojen normalisoituminen tapahtui kahden ja neljän kuukauden välillä kaavinnan jälkeen. Ensisijainen hoito pienen riskin neoplastisille taudeille oli yksittäinen solusalpaajahoito, joko metotreksaatilla tai aktinomysiini D:llä toteutettuna. Suuren riskin taudit puolestaan hoidettiin ensisijaisesti yhdistelmäsolusalpaajahoidolla, EMA/CO:lla. Ensisijainen solusalpaaja vaihdettiin toiseen solusalpaajan yhteensä kuudesti, johtuen joko ensisijaisen solusalpaajan puutteellisesta tehosta tai sivuvaikutuksista. Solusalpaajiin kuvattiin liittyneen lukuisia erilaisia sivuvaikutuksia, jotka suurimmaksi osaksi vastasivat aikaisemmassa kirjallisuudessa kuvattuja lääkeainekohtaisia sivuvaikutuksia. Yhdistelmähoitoon (EMA/CO) liittyi lisäksi kolme vakavampaa haittavaikutusta. Yksi potilas kärsi ohimenevästä näön menetyksestä, jonka aiheutti metotreksaatti. Toisella potilaalla taas diagnosoitiin sekä syvä laskimotukos että akuutti leukemia. Molemmat potilaat kuitenkin toipuivat haittavaikutuksista, eikä pitkäaikaista haittaa jäänyt. Kaikki Tampereen yliopistollisessa sairaalassa hoidetut, raskauteen liittyvää trofoblastitautia sairastaneet potilaat paranivat eikä kuolemantapauksia esiintynyt yhtään. Lisäksi yhteensä noin 74 % hoidetuista potilaista on synnyttänyt trofoblastitaudin jälkeen tai oli raskaana dataa kerättäessä (syksy 2014).
Päätelmät: Kaikki TAYS:ssa vuosina 2002-2013 hoidetut, trofoblastitautia sairastaneet potilaat paranivat eikä trofoblastitaudeista tai niiden hoidosta jäänyt potilaille pitkäaikaishaittoja. Voidaan siis todeta, että TAYS:ssa saavutetut hoitotulokset vastaavat aikaisemmassa kirjallisuudessa esitettyjä paranemisprosentteja.