Moniammatillinen yhteistyö ja kuntouttava työote Tampereen kotihoidon ja kotikuntoutuksen työntekijöiden määrittelemänä
Mäkinen, Laura (2015)
Mäkinen, Laura
2015
Sosiaalitieteiden maisteriopinnot - Master's Programme in Social Sciences
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2015-10-19
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201511022407
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201511022407
Tiivistelmä
Ikäihmisten määrän kasvu ja laitoshoidon vähentäminen aiheuttavat painetta ikäihmisten kotona tapahtuvan hoidon tehostamiseen ja kehittämiseen. Vuonna 2013 voimaan tullut vanhuspalvelulaki sekä ikäihmisten palvelujen laatusuositus antavat suuntaviivat ja määräykset hoidon toteuttamiseen, mutta niiden onnistunut toteuttaminen on viimekädessä riippuvaista hoitohenkilökunnan yksilöllisistä toimintatavoista. Tällaisia onnistuneen hoitotyön edellytyksenä pidettyjä toimintatapoja ovat muun muassa moniammatillinen yhteistyö ja kuntouttava työote. Vaikka nämä toimintatavat lienevät käsitteinä kaikille vanhustyöntekijöille tuttuja, vaikuttavat niiden mahdollisesti eriävät käsitteenmäärittelyt toimintatapojen toteuttamiseen käytännössä ja lopulta myös hoitotyön onnistumiseen. Selvitän pro gradu -tutkielmassani, miten kotihoidon ja kotikuntoutuksen työntekijät määrittelevät onnistuneen hoitotyön edellytyksenä pidettyjä moniammatillista yhteistyötä ja kuntouttavaa työotetta.
Tutkielmani aineistona ovat maaliskuussa 2015 tekemäni kotihoidon (1kpl) ja kotikuntoutuksen (2kpl) teemoittain etenevät ryhmäkeskustelut. Ryhmäkeskustelujen kesto on yhteensä noin neljä tuntia, josta kertyi litteroitua tekstiä yhteensä 81 sivua. Aineistoanalyysini pohjana käytin D´Amourin ym. (2005) tekemää jaottelua moniammatillisen yhteistyön osa-alueista sekä kirjallisuuden pohjalta tekemääni jaottelua kuntouttavan työotteen määrittelyistä. Selvitin, miten osapuolten omat käsitteenmäärittelyt suhteutuvat kirjallisuudessa esitettyihin käsitemäärittelyihin. Lisäksi selvitin ovatko haastateltavien määritelmät keskenään samansuuntaisia kunkin ulottuvuuden kohdalla, vai tuovatko haastateltavat esiin toisistaan eriäviä määritelmiä. Selvitin myös, mitä haastateltavat pitävän moniammatillisen yhteistyön ja kuntouttavan työotteen estävinä ja edistävinä tekijöitä. Analyysissani korostuu osapuolten esittämien määritelmien vertailu, sillä tutkimukseni tavoitteena on löytää edellytyksiä kotihoidon ja kotikuntoutuksen työntekijöiden yhteiselle tavalle määritellä työnsä keskeisiä käsitteitä.
Analyysini osoitti kotihoidon ja kotikuntoutuksen työntekijöiden määritelmien noudattavan kunkin moniammatillisen yhteistyön ja kuntouttavan työotteen osa-alueen kohdalla samansuuntaista kaavaa; osapuolten käsitteenmäärittelyistä löytyy selkeitä yhtäläisyyksiä, mutta kotikuntoutuksen työntekijät veivät määrittelyt astetta pidemmälle. Kotihoidon työntekijöille moniammatillinen yhteistyö näyttäytyy toimintana, jossa he hoitavat oman osuutensa yhteisen asiakkaan hoidosta ennalta sovittujen ja ulkopuolelta annettujen ohjeiden mukaisesti. Kotikuntoutuksen työntekijöille moniammatillinen yhteistyö on asiakkaan hoidon suunnittelun, toteutuksen ja arvioinnin yhteistä prosessointia. Kuntouttavan työotteen keskiössä on molempien osapuolten määritelmissä asiakkaan omatoimisuuden ja avustamisen rajan löytäminen. Kotikuntoutuksen työntekijöiden laaja-alaisempi kuntouttavan työotteen määrittely kertoo kuitenkin heidän moninaisemmista mahdollisuuksistaan asiakkaan todellisen toimintakyvyn tunnistamiseen ja sen mukaisesti toimimiseen.
Tutkielmani aineistona ovat maaliskuussa 2015 tekemäni kotihoidon (1kpl) ja kotikuntoutuksen (2kpl) teemoittain etenevät ryhmäkeskustelut. Ryhmäkeskustelujen kesto on yhteensä noin neljä tuntia, josta kertyi litteroitua tekstiä yhteensä 81 sivua. Aineistoanalyysini pohjana käytin D´Amourin ym. (2005) tekemää jaottelua moniammatillisen yhteistyön osa-alueista sekä kirjallisuuden pohjalta tekemääni jaottelua kuntouttavan työotteen määrittelyistä. Selvitin, miten osapuolten omat käsitteenmäärittelyt suhteutuvat kirjallisuudessa esitettyihin käsitemäärittelyihin. Lisäksi selvitin ovatko haastateltavien määritelmät keskenään samansuuntaisia kunkin ulottuvuuden kohdalla, vai tuovatko haastateltavat esiin toisistaan eriäviä määritelmiä. Selvitin myös, mitä haastateltavat pitävän moniammatillisen yhteistyön ja kuntouttavan työotteen estävinä ja edistävinä tekijöitä. Analyysissani korostuu osapuolten esittämien määritelmien vertailu, sillä tutkimukseni tavoitteena on löytää edellytyksiä kotihoidon ja kotikuntoutuksen työntekijöiden yhteiselle tavalle määritellä työnsä keskeisiä käsitteitä.
Analyysini osoitti kotihoidon ja kotikuntoutuksen työntekijöiden määritelmien noudattavan kunkin moniammatillisen yhteistyön ja kuntouttavan työotteen osa-alueen kohdalla samansuuntaista kaavaa; osapuolten käsitteenmäärittelyistä löytyy selkeitä yhtäläisyyksiä, mutta kotikuntoutuksen työntekijät veivät määrittelyt astetta pidemmälle. Kotihoidon työntekijöille moniammatillinen yhteistyö näyttäytyy toimintana, jossa he hoitavat oman osuutensa yhteisen asiakkaan hoidosta ennalta sovittujen ja ulkopuolelta annettujen ohjeiden mukaisesti. Kotikuntoutuksen työntekijöille moniammatillinen yhteistyö on asiakkaan hoidon suunnittelun, toteutuksen ja arvioinnin yhteistä prosessointia. Kuntouttavan työotteen keskiössä on molempien osapuolten määritelmissä asiakkaan omatoimisuuden ja avustamisen rajan löytäminen. Kotikuntoutuksen työntekijöiden laaja-alaisempi kuntouttavan työotteen määrittely kertoo kuitenkin heidän moninaisemmista mahdollisuuksistaan asiakkaan todellisen toimintakyvyn tunnistamiseen ja sen mukaisesti toimimiseen.