Puhuvia päitä ja kiireessä sohottamista : Aamulehden nettivideot vuonna 2014 tekijöiden näkökulmasta
Suhonen, Helmiina (2015)
2015
Journalistiikan maisteriopinnot - Master's Programme in Journalism
Viestinnän, median ja teatterin yksikkö - School of Communication, Media and Theatre
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2015-10-08
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201510292390
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201510292390
Tiivistelmä
Tämä pro gradu -työ tarkastelee maakuntalehti Aamulehden nettivideoita vuonna 2014 videoiden tekijöiden näkökulmasta. Tutkimuksessa selvitetään, minkälaisia videoita lehdessä tehdään, millainen rooli videoilla on suhteessa muuhun sisältöön ja millaisia vaikutuksia videoilla on valokuvaajan työhön ja ammatti-identiteettiin. Lisäksi kuvaajat saavat määritellä hyvän videon kriteerit.
Työn teoreettisena viitekehyksenä on käytetty mediakonvergenssin käsitettä, joka kuvaa median murrosta ja kuvajournalistien työn muutosta. Monitekeminen toimituksissa on lisääntynyt, mikä tarkoittaa nykyisin kuvaajan työssä sitä, että valokuvaamisen lisäksi pitää hallita myös videoiden tekeminen.
Tapaustutkimuksessa Aamulehti toimii esimerkkinä siitä, miten nettivideoiden roolia on pohdittu lehtitaloissa kuumeisesti. Pitäisikö videoiden tekeminen ottaa tosissaan vai ovatko videot vain kiva lisä lehtijutun kylkeen? Tutkimuksen aineisto koostuu viiden kuvaajan teemahaastattelusta ja sadasta Aamulehden nettivideosta. Molemmat aineistot on analysoitu sisällönanalyysin keinoin teemoittelemalla ja luokittelemalla.
Tutkimuksessa käy ilmi, että Aamulehden tyypillinen nettivideo on 1 2 minuutin mittainen, vähällä editoinnilla toteutettu haastattelu tai näyte paikallisesta tapahtumasta tai henkilöstä. Vuonna 2014 video oli täysin alisteinen lehtijutulle. Video sisältää usein taustamateriaalia ja harvoin kovia uutisia. Kuvaajat eivät ole tyytyväisiä tuottamiensa videoiden laatuun. Työkeikalla tulee usein kiire, koska videot kuvataan samalla, kun pitäisi myös valokuvata. Usein kiireen aiheuttaa se, ettei videoita ehditä suunnitella. Kuvaajien mielestä olisikin hyvä, jos videoille olisi määritelty juttutyypit. Heistä hyvässä nettivideossa on kiinnostava aihe, kohtuullinen tekninen laatu, hyvä editointi ja napakka kesto. Kuvaajat kokevat vielä olevansa valokuvaajia, mutta he tiedostavat sen, että videot vievät työajasta helposti jo yli puolet.
Kilpailu yleisöstä on verkossa kovaa, joten mediatalojen kokeiluvaihe videoiden kanssa on ohi. Materiaalin pitää viimeistään nyt olla ammattimaista laatua. Lisäksi videot pitää saada yleisön tietoisuuteen paremmin sosiaalisen median kanaviin, eikä pelkästään omalle videosivustolle. Videoita tehdään paljon, mutta toimituksessa ei tiedetä, kuka videoita katsoo. Yleisötutkimusta tarvitaan siis kipeästi.
Työn teoreettisena viitekehyksenä on käytetty mediakonvergenssin käsitettä, joka kuvaa median murrosta ja kuvajournalistien työn muutosta. Monitekeminen toimituksissa on lisääntynyt, mikä tarkoittaa nykyisin kuvaajan työssä sitä, että valokuvaamisen lisäksi pitää hallita myös videoiden tekeminen.
Tapaustutkimuksessa Aamulehti toimii esimerkkinä siitä, miten nettivideoiden roolia on pohdittu lehtitaloissa kuumeisesti. Pitäisikö videoiden tekeminen ottaa tosissaan vai ovatko videot vain kiva lisä lehtijutun kylkeen? Tutkimuksen aineisto koostuu viiden kuvaajan teemahaastattelusta ja sadasta Aamulehden nettivideosta. Molemmat aineistot on analysoitu sisällönanalyysin keinoin teemoittelemalla ja luokittelemalla.
Tutkimuksessa käy ilmi, että Aamulehden tyypillinen nettivideo on 1 2 minuutin mittainen, vähällä editoinnilla toteutettu haastattelu tai näyte paikallisesta tapahtumasta tai henkilöstä. Vuonna 2014 video oli täysin alisteinen lehtijutulle. Video sisältää usein taustamateriaalia ja harvoin kovia uutisia. Kuvaajat eivät ole tyytyväisiä tuottamiensa videoiden laatuun. Työkeikalla tulee usein kiire, koska videot kuvataan samalla, kun pitäisi myös valokuvata. Usein kiireen aiheuttaa se, ettei videoita ehditä suunnitella. Kuvaajien mielestä olisikin hyvä, jos videoille olisi määritelty juttutyypit. Heistä hyvässä nettivideossa on kiinnostava aihe, kohtuullinen tekninen laatu, hyvä editointi ja napakka kesto. Kuvaajat kokevat vielä olevansa valokuvaajia, mutta he tiedostavat sen, että videot vievät työajasta helposti jo yli puolet.
Kilpailu yleisöstä on verkossa kovaa, joten mediatalojen kokeiluvaihe videoiden kanssa on ohi. Materiaalin pitää viimeistään nyt olla ammattimaista laatua. Lisäksi videot pitää saada yleisön tietoisuuteen paremmin sosiaalisen median kanaviin, eikä pelkästään omalle videosivustolle. Videoita tehdään paljon, mutta toimituksessa ei tiedetä, kuka videoita katsoo. Yleisötutkimusta tarvitaan siis kipeästi.