Kaatumisten ja lonkkamurtumien riskitekijät periproteettisten lonkkamurtumien yhteydessä
Bergendahl-Mansikka, Anu (2015)
2015
Lääketieteen lisensiaatin tutkinto-ohjelma - Licentiate's Degree Programme in Medicine
Lääketieteen yksikkö - School of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2015-09-25
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201510282386
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201510282386
Tiivistelmä
Periproteettinen murtuma on tekonivelkirurgiaan liittyvä harvinainen komplikaatio. Tällaisten murtumien hoito on usein vaikeaa ja siihen liittyy paljon komplikaatioita ja korkea kuolleisuus. Kuitenkin periproteettisten murtumien riskitekijöiden tuntemus on niukkaa. On mahdollista, että lonkkamurtumien ja kaatumisten riskitekijät kohtaavat periproteettisten murtumien riskitekijöiden kanssa. Tämän tutkimuksen tarkoitus oli selvittää näiden riskitekijöiden esiintyvyyttä lonkan periproteettisten murtumien yhteydessä.
Tutkimuspopulaatio koostui 154 potilaasta, joiden 156 periproteettista murtumaa hoidettiin Tampereella vuosina 2002-2010. Tutkimuksessa ovat mukana vain lonkan periproteettiset murtumat reisiluun puolelta.
Tutkimuksemme osoittaa, että erityisesti hyvin myöhäiset murtumat (yli 8 vuotta edellisen leikkauksen jälkeen ilmenneet) liittyvät vanhuuteen, kroonisiin sairauksiin ja heikentyneeseen toimintakykyyn, kun taas varhaiset murtumat (alle vuosi edellisen leikkauksen jälkeen ilmenneet) liittyvät usein sementittömiin lonkkaproteeseihin.
Tutkimuksen tulosten perusteella on mahdollista tunnistaa aiempaa paremmin korkeamman riskin potilaat, ja kohdistaa heihin interventioita periproteettisten murtumien ehkäisemiseksi.
Tutkimuspopulaatio koostui 154 potilaasta, joiden 156 periproteettista murtumaa hoidettiin Tampereella vuosina 2002-2010. Tutkimuksessa ovat mukana vain lonkan periproteettiset murtumat reisiluun puolelta.
Tutkimuksemme osoittaa, että erityisesti hyvin myöhäiset murtumat (yli 8 vuotta edellisen leikkauksen jälkeen ilmenneet) liittyvät vanhuuteen, kroonisiin sairauksiin ja heikentyneeseen toimintakykyyn, kun taas varhaiset murtumat (alle vuosi edellisen leikkauksen jälkeen ilmenneet) liittyvät usein sementittömiin lonkkaproteeseihin.
Tutkimuksen tulosten perusteella on mahdollista tunnistaa aiempaa paremmin korkeamman riskin potilaat, ja kohdistaa heihin interventioita periproteettisten murtumien ehkäisemiseksi.