Lapsiomaisille voimaa vertaisuudesta varhaisaikuisuudessa?

Abstract

Tiivistelmä Pro gradu-tutkielmassa tarkastellaan, millaisia merkityksiä nuori aikuinen, jolla on psyykkisesti sairastunut vanhempi, antaa vertaistukiryhmätoiminnalle, johon hän on osallistunut varhaisaikuisuuden ikävaiheessa. Lisäksi tarkastellaan lapsiomaisten erilaisia tapoja puhua voimaantumisesta vertaistukiryhmätoiminnan kontekstissa. Keskeisiä lähtökohtia ovat vertaistuen, voimaantumisen ja varhaisaikuisuuden käsitteet.

Mielenterveyden häiriöt ovat Suomessa yleisiä, ja myös mielenterveysongelmaisten lapsilla on kohonnut sairastumisriski. Erityisesti psyykkisiin sairauksiin liittyvä häpeän tunne tuo lapsiomaiselle paljon kuormitusta, ja voi kapeuttaa hänen sosiaalisia verkostojaan. Lapsiomainen on erityisessä tuen tarpeessa varhaisaikuisuuden aikaan itsenäistyessään ja irtautuessaan lapsuudenperheestään. Tutkielmassa tarkastellaan myös lapsiomaisten pärjäävyyttä, resilienssiä. Tutkielmassa käsitellään lyhyesti varhaisaikuisuuden ikävaiheen erityispiirteitä käymällä läpi yleisimmät vaiheteoreettiset tarkastelut sekä näkökulma muotoutuvasta aikuisuudesta. Voimaantumista tarkastellaan erityisesti Juha Siitosen formaalin voimaantumisteorian kautta, jolloin voimaantuminen määrittyy itsestä lähteväksi henkilökohtaiseksi ja sosiaaliseksi prosessiksi. Vertaistuki on nopeasti kehittyvä sosiaalisen tuen muoto, joka perustuu vastavuoroiseen ja vuorovaikutteiseen kokemusten jakamiseen toisten, samassa elämäntilanteessa olevien kesken.

Tutkimusaineisto koostuu kerronnallisista teemahaastatteluista. Tutkimuksen metodologisena viitekehyksenä toimii sosiaalinen konstruktionismi, ja aineiston analyysi perustuu kerronnallisuuteen. Haastateltavien kertomukset vertaisryhmätoiminnasta ovat pääsääntöisesti erittäin myönteisiä. Tutkimusaineiston perusteella varhaisaikuisuus näyttäytyy vertaistoimintaan osallistumiselle otollisena aikana. Vertaistuki ei kuitenkaan ole kaikille lapsiomaisille sopivin tukimuoto. Haastattelutilanteissa vertaistukiryhmätoimintaan liittyvää kielteistä puhetta ei juurikaan tuotettu spontaanisti. Lapsiomaiset toivoivat vertaisuuden mahdollisimman täsmällistä toteutumista ryhmissä.

Lapsiomaisille kannattaa tarjota omaa vertaistukitoimintaa erillään muista omaisryhmistä. Vertaistukitoiminnan suunnittelussa kannattaa ottaa huomioon voimaantumista edesauttavaan toimintaympäristöön liittyvät tekijät, kuten luottamuksellisen, avoimen ja turvallisen ilmapiirin luominen. Myös muuhun kuin puhumiseen keskittyviä tukimuotoja tulisi olla tarjolla.