Riskien arviointi julkisen suurhankkeen päätöksenteossa - Tampereen kaupungin raitiotiehanke

Abstract

Päätökset suurista julkisista investoinneista herättävät lähes poikkeuksetta vilkasta keskustelua, jossa nousevat esiin erilaiset faktat, mielikuvat, mahdollisuudet ja riskit. Tutkimustiedon mukaan ihmisillä on taipumus välttää riskejä, ja riskeihin pyritäänkin usein varautumaan arvioimalla niitä etukäteen. Voidaan jopa ajatella, että riskien arviointi edeltää kaikkea päätöksentekoa, joko tietoisena tai tiedostamattomana. Riskien arviointia ei ole kuitenkaan tutkittu kovin kattavasti julkisella sektorilla, minkä vuoksi aiheen tutkimista voidaankin pitää tarpeellisena.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on lisätä ymmärrystä riskien arvioinnista osana julkisen suurhankkeen päätöksentekoa. Aihetta hahmotetaan tapaustutkimuksena Tampereen kaupungin raitiotiehankkeen kautta. Tutkimuksen avulla pyritään selvittämään, millaisista riskeistä keskustellaan julkisen suurhankkeen päätöksenteossa, miten riskien arviointi ilmenee hankkeessa ja mikä on sen merkitys hankkeen päätöksenteossa.

Tutkimuksen teoreettinen viitekehys pohjautuu riskeihin ja päätöksentekoon liittyviin sekä niitä yhdistäviin teorioihin, kuten prospektiteoriaan. Keskeisenä empirian kohdentumista ohjaavana mallina on Slovicin ym. erottelu analyyttiseen, intuitiiviseen ja poliittiseen riskien arviointiin. Tutkimus-menetelmänä käytetään teemahaastatteluita, ja haastateltavina ovat kolme raitiotiehanketta valmistelevaa Tampereen kaupungin virkamiestä sekä viisi raitiotiehankkeen päätöksentekoon osallistunutta poliitikkoa. Saatua aineistoa analysoidaan teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla.

Tutkimustulokset osoittavat, että julkisen suurhankkeen riskikeskustelu pohjautuu taloudellisten, poliittisten ja päätöksenteon riskien ympärille. Riskien arviointi hankkeessa puolestaan ilmenee voimakkaimmin analyyttista ja intuitiivista tapaa yhdistävänä politiikkana, jossa korostuvat poliittinen dialogi ja kriittiset kannanotot. Riskien arvioinnin merkitys voidaan haastattelujen perusteella jakaa oman asiantuntemuksen tukemiseksi, hyväksyttävyyden tavoitteluksi ja tulevaisuuteen vaikuttamiseksi.

Johtopäätöksenä todetaan, että julkisessa suurhankkeessa riskien arvioinnin perimmäinen tarkoitus voidaan ymmärtää hyväksyttävyyden tavoittelemisena ja päätöksenteon ohjaamisena. Näiden teemojen voidaan tulkita olevan taustalla kaikessa riskien arvioinnissa.