Sisällä ja ulkopuolella. Tutkimus koulutuksen ja työelämän ulkopuolella olevien nuorten yhteiskuntaosallisuudesta
Hakasalo, Elina (2015)
Hakasalo, Elina
2015
Sosiaalitieteiden maisteriopinnot - Master's Programme in Social Sciences
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2015-10-15
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201510232368
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201510232368
Tiivistelmä
Tutkielmani tavoitteena on selvittää, miten työn ja koulutuksen ulkopuolella olevat nuoret jäsentävät osallisuutta. Olen tutkielmassani kiinnostunut siitä, miten nuorten osallisuus tulee ilmi heidän kerronnassaan, ja millaisia osallisuuden muotoja heidän kerronnastaan voidaan erottaa. Tutkimusaineistoni on kerätty haastattelemalla 17 26-vuotiaita nuoria, joilla on kokemuksia työn ja koulutuksen ulkopuolisuudesta. Haastattelut olivat sekä yksilö- että ryhmähaastatteluita. Työni teoreettisena viitekehyksenä on osallisuus, ja sen eri ulottuvuudet. Osallisuuden kääntöpuolena nähdään syrjäytyminen, jota myös teoriaosuudessa käsitellään. Aineiston analyysissa hyödynnän aluksi sisällönanalyysia, jota täydennän kategoria-analyysilla.
Analyysini perusteella nuoret jäsentävät osallisuutta kahden kategorian kautta. Ensinnäkin osallisuus määrittyy nuorten kerronnassa viralliseksi ja julkiseksi. Tällöin osallisuus tarkoittaa osallistumista palkkatyöhön tai tutkintoon johtaviin opintoihin. Tämä osallisuuden ulottuvuus on myös yhteiskunnan eri instituutioiden tavoittelemaa osallisuutta ja siinä korostuu erityisesti yksilön oma aktiivisuus. Toisessa kategoriassa osallisuus jäsentyy nuorten omien vertaissuhteiden kautta. Tämä osallisuuden ulottuvuus on epävirallista ja yksityistä, ja muodostuu sosiaalisissa suhteissa. Suhteiden on kuitenkin oltava laadukkaita, jotta ne lisäisivät osallisuuden kokemuksia. Laatua voidaan mitata erityisesti luottamuksella.
Tulosten perusteella voidaan esittää, että nuoret tasapainottelevat kahden osallisuuden ulottuvuuden välillä. Yhteiskunta odottaa kansalaisilta aktiivisuutta erityisesti työmarkkinoilla, ja leimaa työn ja opiskelun ulkopuolelle jäävät usein syrjäytyneiksi. Nuoret itse kokevat tärkeämmäksi sosiaalisissa suhteissa rakentuvan osallisuuden, ja määrittelevät samalla syrjäytymiseksi luottamuksellisten vertaissuhteiden puuttumisen. Tällöin nuorten ja yhteiskunnan käsitykset osallisuudesta ja syrjäytymisestä eivät kohtaa. Juurtuneita käsityksiä hyväksytyistä osallisuuden muodoista olisikin syytä tarkastella, jotta voitaisiin tunnistaa myös uudet, yhtä arvokkaat osallisuuden ulottuvuudet.
Analyysini perusteella nuoret jäsentävät osallisuutta kahden kategorian kautta. Ensinnäkin osallisuus määrittyy nuorten kerronnassa viralliseksi ja julkiseksi. Tällöin osallisuus tarkoittaa osallistumista palkkatyöhön tai tutkintoon johtaviin opintoihin. Tämä osallisuuden ulottuvuus on myös yhteiskunnan eri instituutioiden tavoittelemaa osallisuutta ja siinä korostuu erityisesti yksilön oma aktiivisuus. Toisessa kategoriassa osallisuus jäsentyy nuorten omien vertaissuhteiden kautta. Tämä osallisuuden ulottuvuus on epävirallista ja yksityistä, ja muodostuu sosiaalisissa suhteissa. Suhteiden on kuitenkin oltava laadukkaita, jotta ne lisäisivät osallisuuden kokemuksia. Laatua voidaan mitata erityisesti luottamuksella.
Tulosten perusteella voidaan esittää, että nuoret tasapainottelevat kahden osallisuuden ulottuvuuden välillä. Yhteiskunta odottaa kansalaisilta aktiivisuutta erityisesti työmarkkinoilla, ja leimaa työn ja opiskelun ulkopuolelle jäävät usein syrjäytyneiksi. Nuoret itse kokevat tärkeämmäksi sosiaalisissa suhteissa rakentuvan osallisuuden, ja määrittelevät samalla syrjäytymiseksi luottamuksellisten vertaissuhteiden puuttumisen. Tällöin nuorten ja yhteiskunnan käsitykset osallisuudesta ja syrjäytymisestä eivät kohtaa. Juurtuneita käsityksiä hyväksytyistä osallisuuden muodoista olisikin syytä tarkastella, jotta voitaisiin tunnistaa myös uudet, yhtä arvokkaat osallisuuden ulottuvuudet.