Mieluummin yksin kuin huonossa seurassa? Seuraelämän mieltymyksiä nuorten opiskelijanaisten kuvailemina Ranskassa ja Suomessa

Abstract

Tässä tutkielmassa tarkastelen seurallisuutta. Kyseessä on laadullinen tutkimus, jossa aineisto perustuu 19 suomalaisen ja 14 ranskalaisen kauppatieteitä opiskelevan naisen puolistrukturoiduilla kyselylomakkeilla kerättyihin vastauksiin. Vertailen näiden kahden maan haastateltavien selontekoja seuraelämän ja ystävyyden merkityksistä. Päämääränä on ensinnäkin vastata kysymykseen, mitä ystävyydessä ja muiden seurassa tavoitellaan henkisten tai sosiaalisten tarpeiden toteutumisen kannalta. Toiseksi tutkimuksen tarkoitus on luoda ymmärrystä siitä, kuinka yhteiskunnalliset prosessit vaikuttavat siihen, mitä me odotamme henkilökohtaisilta suhteiltamme ja seuraelämältämme.

Analyysimetodina on käytetty teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä ja aineiston tarkastelu on rajattu seuraavien aihealueisiin: kuvailuita tyypillisestä kaveriporukasta, pienessä ja suuressa ryhmässä viihtyminen, ihanneystävä sekä mieltymyksiä yksinolosta ja seurallisuudesta.

Analyysissä tarkastelen seurallisuuden merkitystä läheisten, henkilökohtaisten suhteiden ja toisaalta sosiaalisen vaihtuvuuden ja verkostosuhteiden luomisen näkökulmasta. Kulttuurieroja analysoin erilaisten arvo- ja yhteiskuntarakenne- teorioiden kautta.

Suomalaiset vastaajat korostivat ystävässä luotettavuutta, samanlaisuutta, rehellisyyttä ja älykkyyttä. Ranskalaiset vastaajat arvostivat ystävässä luotettavuutta, mutta painottivat ennen kaikkea huumoria, hauskanpitoa ja toistensa seurasta nauttimisesta. Ranskalaisten vastaajien keskuudessa arvostettiin ystävyyssuhteissa ja ryhmissä osin sosiaalista vaihtuvuutta eli uusien ihmisten tapaamista ja suuremmissa porukoissa seurustelua, ja osin läheisyyttä ja toistensa tuntemista pienessä ryhmässä viihtyessään. Suomalaiset vastaajat viihtyivät mieluummin pienemmissä ryhmissä, joissa läheisyys ja tasavertaisuus helpottuivat. Suuremmissa ryhmissä viihdyttiin erityistilanteissa. Ystäväryhmissä ranskalaiset arvostivat yhteistä hauskanpitoa, jäsenten erilaisuutta ja sitä kautta muilta oppimista. Suomalaiset painottivat ystäväryhmissä myös hauskanpitoa, mutta ennen kaikkea jakamista ja jäsenten yhteneväisyyksiä. Suomalaiset arvostivat yksinoloa ja näkivät sen tarpeellisena muun muassa hyödyn, palautumisen ja hiljaisuuden tarpeen kannalta. Ranskalaisten keskuudessa yksinolosta pidettiin joskus rentoutumisen ja itsenäisyyden kannalta. Kuitenkin yksinolosta pidettiin harvoin muun muassa siksi, että muiden seurassa oleminen nähtiin olevan tarve ja liiallista yksinoloa ei nähty yhtä stimuloivana kuin muiden seura.

Tutkimuksellani haluan herättää keskustelua ihmissuhteista ja yhteiskuntarakenteiden vaikutuksista ihmissuhteisiin nyky-yhteiskunnassa. Eri kulttuurit voivat oppia toisiltaan erilaisia toiminta-tapoja ja näkökulmia sosiaaliseen kanssakäymiseen.