"What a plunge!" Kieli, subjekti ja uudelleenkirjoitus teoksissa Mrs. Dalloway ja The Hours

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan fiktiivistä subjektia ja poeettisen kielen kykyä luoda syntaktisesta merkityksenmuodostuksesta poikkeavia merkityksen tasoja. Näitä tasoja analysoidaan paitsi alkuperäistekstin kielellisessä ilmaisussa ja kerronnassa, myös niiden aukikirjoittamisena ja tulkintana uudelleenkirjoituksessa. Tutkielman kohdeteksteinä toimivat Virginia Woolfin Mrs. Dalloway (1925) ja Michael Cunninghamin The Hours (1998). Ensimmäinen edustaa modernistista, kokeellista romaania ja jälkimmäinen postmodernistista, pastissinomaista uudelleenkirjoitusta. Tässä tutkimuksessa The Hours määritellään ensisijaisesti uudelleenkirjoitukseksi sen monitasoisen ja tulkitsevan rakenteen vuoksi.

Tutkielman teoreettisena tukirankana toimivat Julia Kristevan kehittämät käsitteet prosessinalainen subjekti ja poeettisen kielen dynaamiset modaliteetit, symbolinen ja semioottinen. Symbolinen on Kristevan ajattelussa tekstin ilmiasu, sen kieliopillinen ja ilmaiseva järjestys. Semioottinen ilmenee kielen tasolla syntaktisen järjestyksen häirintänä ja hajottamisena; toistona, rytmeinä, poikkeavina lauserakenteina, väreinä ja muotoina. Kristevan määritelmistä poiketen esitän, että semioottinen ei ole ensisijaista vaan pohjimmaista. Omassa analyysissani semioottinen on vahvasti kytköksissä myös tekstin temaattiseen tasoon. Semioottinen paitsi vahvistaa temaattista, myös luo tekstiin monitasoisuutta ja ilmaisun avaruutta. Semioottinen ja symbolinen ilmenevät myös tekstin jakautumisena genotekstiin ja fenotekstiin. Genoteksti on lyhyesti määriteltynä se tekstin taso, jossa operoi semioottinen modaliteetti. Fenoteksti on tekstin ilmiasu, sen syntaktinen ja merkitystä välittävä järjestys. Kolmas Kristevan määrittelemä tekstin dynaaminen taso on intertekstuaalisuus. Tutkielmassa kohdetekstien välistä intertekstuaalista suhdetta lähestytään alkuperäistekstin genotekstin siirtymänä uudelleenkirjoituksen fenotekstiin ja laajemmin tekstin tematiikkaan.

Uudelleenkirjoittamista lähestyn Christian Morarun (2001) määritelmien mukaisesti tulkinnallisena allekirjoittamisena. Esitän, että The Hours tulkitsee alkuperäistekstin semioottista genotekstiä ja siirtää siihen sisältyvät vaikeasti sanallistettavat merkitykset omaan fenotekstiinsä. Tässä prosessissa on tulkinnalla suuri merkitys. Edelleen esitän, että lukiessa tekstejä rinnakkain ja toistensa jatkumona, on nämä merkitystasot ja intertekstuaaliset kuvioinnit mahdollista paikantaa. Uudelleenkirjoittamisen keinoista analysoin tarkemmin transpositiota merkkijärjestelmien siirtymänä ja alluusiota fraseologisena adaptaationa, kuten Gregory Machacek (2007) on sen määritellyt.

Analyysini lopputulemana esitän, että kielen ja kerronnan tasolla tapahtuva modaliteettien välinen rajankäynti toisintaa itseään teosten tematiikassa. Semioottinen on paitsi kielen syntaktisen järjestyksen vastavoima, myös yhteiskunnallisen hegemonisen järjestyksen vastavoima. Alkuperäistekstissä latenttina lepäävät jännitteet ovat The Hoursissa materialisoituneet konkreettisiksi identiteeteiksi, valinnoiksi ja asetelmiksi.