Aistin, siis olen : johtajuuden kehollisuus paritanssissa
Kurki, Suvi (2015)
2015
Kauppatieteiden maisteriopinnot - Master's Programme in Business Studies
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2015-09-23
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201510072340
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201510072340
Tiivistelmä
Yksilökeskeisen johtajuusnäkemyksen sijaan tutkielma kohdistuu johtajuuden tutkimiseen relationaalisena, sosiaalisesti konstruoituvana ja kehollisena ilmiönä. Tutkimuksen kohteena on paritanssi. Tanssi mahdollistaa tarkkailla johtajuutta sellaisessa kontekstissa, jossa ei yleisesti ajatella johtajuutta olevan. Monimutkainen maailma ei ole selitettävissä ainoastaan perinteisen rationaalisen tieteen avulla, vaan tarvitsemme taiteita todellisuuden ymmärtämiseen.
Tutkielma pyrkii täydentämään sekä johtajuuden kehollisuuden että relationaalisen johtajuuden tutkimusta. Tavoitteena on kuvata ja analysoida tutkijan oman subjektiivisen kokemuksen kautta kehollista tietoa ja johtajuutta sekä tunnistaa ja analysoida kaikkia niitä aisteja, joiden kautta johtajuus syntyy tanssissa. Lisäksi tutkimus pyrkii ymmärtämään, kuinka johtajuus rakentuu vuorovaikutuksen kautta paritanssissa.
Johtajuuden kehollisuuden tutkimussuuntaus pohjaa Merleau-Pontyn filosofiaan kehollisesta tietämisestä. Merleau-Ponty painottaa olemisen kehollista merkitystä ja tiedon materiaalisen luonteen uudelleen löytämistä, sillä ihmisinä olemme ensisijaisesti kehollisia olentoja, joiden tietämys rakentuu aistihavaintojen kautta. Johtajuus rakentuu vuorovaikutuksessa ihmisten välillä sekä ihmisten ja materian välillä. Johtajuus on kollektiivinen ilmiö, joka parhaimmillaan toteuttaa demokratian ihannetta.
Tutkimus toteutettiin autoetnografiana. Tutkimukseen kerättiin kolmenlaista aineistoa: tutkimuspäiväkirja, 96 tanssista kuvattua videota sekä kaksi strukturoimatonta haastattelua. Narratiivit muodostavat tutkimuksen empiirisen analyysin. Tutkielmassa narratiivinen lähestymistapa toimii tapana ilmaista tutkimustuloksia. Narratiiveissa kuvataan tutkijan ja hänen tanssiparinsa yhteinen tanssitaival ensimmäisestä koetanssista aina viimeiseen kohtaamiseen asti.
Tutkielmassa kuvattu tanssiparin tarina on itsessään kertomus johtajuudesta ilmiönä. Tutkimustulokset kuvaavat johtajuuden rakentumista kehollisen ja sanallisen vuorovaikutuksen kautta. Tanssiparin tarinassa tulee esiin, kuinka tanssissa johtajuus rakentuu erityisesti näkö- ja kuuloaistin avulla. Johtajuus tanssissa tarkoittaa hetkessä toisen ihmisen kohtaamista, toisen ihmisen näkemistä ja nähdyksi tulemista. Tuloksissa nousee esiin myös organisaatiomaailmassa tuttu ilmiö kehojen alistamisesta. Tuloksissa korostuu vuorovaikutuksen merkitys johtajuudelle: tanssi on jatkuvia ehdotuksia molemmilta tanssiparin osapuolilta, joihin toinen vastaa joko myöntävästi tai kieltävästi. Ainoastaan toisen kehollinen kuuntelu äärimmäisen herkästi auttaa ymmärtämään, milloin on kenenkin vuoro johtaa ja milloin taas seurata.
Tutkielma pyrkii täydentämään sekä johtajuuden kehollisuuden että relationaalisen johtajuuden tutkimusta. Tavoitteena on kuvata ja analysoida tutkijan oman subjektiivisen kokemuksen kautta kehollista tietoa ja johtajuutta sekä tunnistaa ja analysoida kaikkia niitä aisteja, joiden kautta johtajuus syntyy tanssissa. Lisäksi tutkimus pyrkii ymmärtämään, kuinka johtajuus rakentuu vuorovaikutuksen kautta paritanssissa.
Johtajuuden kehollisuuden tutkimussuuntaus pohjaa Merleau-Pontyn filosofiaan kehollisesta tietämisestä. Merleau-Ponty painottaa olemisen kehollista merkitystä ja tiedon materiaalisen luonteen uudelleen löytämistä, sillä ihmisinä olemme ensisijaisesti kehollisia olentoja, joiden tietämys rakentuu aistihavaintojen kautta. Johtajuus rakentuu vuorovaikutuksessa ihmisten välillä sekä ihmisten ja materian välillä. Johtajuus on kollektiivinen ilmiö, joka parhaimmillaan toteuttaa demokratian ihannetta.
Tutkimus toteutettiin autoetnografiana. Tutkimukseen kerättiin kolmenlaista aineistoa: tutkimuspäiväkirja, 96 tanssista kuvattua videota sekä kaksi strukturoimatonta haastattelua. Narratiivit muodostavat tutkimuksen empiirisen analyysin. Tutkielmassa narratiivinen lähestymistapa toimii tapana ilmaista tutkimustuloksia. Narratiiveissa kuvataan tutkijan ja hänen tanssiparinsa yhteinen tanssitaival ensimmäisestä koetanssista aina viimeiseen kohtaamiseen asti.
Tutkielmassa kuvattu tanssiparin tarina on itsessään kertomus johtajuudesta ilmiönä. Tutkimustulokset kuvaavat johtajuuden rakentumista kehollisen ja sanallisen vuorovaikutuksen kautta. Tanssiparin tarinassa tulee esiin, kuinka tanssissa johtajuus rakentuu erityisesti näkö- ja kuuloaistin avulla. Johtajuus tanssissa tarkoittaa hetkessä toisen ihmisen kohtaamista, toisen ihmisen näkemistä ja nähdyksi tulemista. Tuloksissa nousee esiin myös organisaatiomaailmassa tuttu ilmiö kehojen alistamisesta. Tuloksissa korostuu vuorovaikutuksen merkitys johtajuudelle: tanssi on jatkuvia ehdotuksia molemmilta tanssiparin osapuolilta, joihin toinen vastaa joko myöntävästi tai kieltävästi. Ainoastaan toisen kehollinen kuuntelu äärimmäisen herkästi auttaa ymmärtämään, milloin on kenenkin vuoro johtaa ja milloin taas seurata.