Esiopettajan pedagoginen ajattelu : oppimiskäsityksistä käytäntöön

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli saada tietoa esiopettajan pedagogisesta ajattelusta ja sen tiedostamisesta. Lisäksi tutkimuksessa kartoitettiin esiopettajien oppimiskäsityksiä, jotka ovat pedagogiikan taustalla. Tutkimuskohteena oli kuusi esiopettajaa. Osa opettajista opetti päiväkodin yhteydessä olevassa esiopetusryhmässä ja osa opettajista toimi kouluympäristössä. Esiopettajien koulutustaustat ja työvuodet esiopettajana vaihtelivat. Esiopettajia haastateltiin kolmesta eri kunnasta, mutta kuntia ei tuoda tutkimuksessa esille, koska sillä ei ole tutkimuksen kannalta merkitystä. Tällä tavalla myös varmistetaan tutkimukseen osallistuneiden anonymiteetti. Tutkimukseen valittiin esiopettajia sekä kouluympäristöstä että päiväkotiympäristöstä, jotta tutkimustulokset eivät muodostuisi liian homogeenisiksi.

Tutkimus on laadullinen ja sen lähestymistapana käytettiin fenomenografista tutkimussuuntausta. Fenomenografisessa tutkimuksessa tutkimuksen kohteena ovat ihmisen käsitykset arkipäivän ilmiöistä ja näiden ilmiöiden erilaiset ymmärrystavat. Fenomenografiassa ihminen nähdään yksilönä, joka muodostaa jatkuvasti käsityksiä kokemistaan asioista ja ilmiöistä. Tutkimusmenetelmäksi valikoitui haastattelu. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituina haastatteluina, joita voidaan kutsua myös teemahaastatteluiksi. Tutkimusta ohjasi kolme pääkysymystä, joista muodostettiin tutkimuksen teemat. Näiden teemojen alle on rakennettu apukysymyksiä, joilla pyrittiin tarkkaan tiedon keruuseen ja haastateltavan ajattelun avustamiseen. Tutkimus oli luonteeltaan myös tapaustutkimus. Tapaustutkimuksen luonteenomainen piirre on se, että pienestä joukosta tuotetaan yksityiskohtaista tietoa.

Aineiston analyysissä käytettiin sisällönanalyysiä ja tarkemmin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Aineistolähtöisessä sisällönanalyysissä uusi teoria muodostetaan aina saadusta aineistosta. Haastattelutilanteissa haastattelu nauhoitettiin. Myöhemmin haastattelut kuunneltiin ja kirjoitettiin kirjalliseen muotoon (litteroitiin). Litterointi suoritettiin sanasta sanaan. Tämän jälkeen aineistoa pelkistettiin ja analysoitiin. Pelkistämisen ja analysoinnin jälkeen aineistoa vertailtiin ja sitä kautta löydettiin erottavia ja yhdistäviä tekijöitä luokittelun tueksi.

Tutkimuksessa ilmeni, että esiopettajilla on vahva pedagogisen ajattelu, mutta se on usein tiedostamatonta. Omannäköisen pedagogiikan toteuttaminen ei aina ollut mahdollista. Tähän syynä nähtiin työyhteisöt tai tilat. Oppimiskäsitys esiintyi hyvin vahvana esiopettajien vastauksissa. Leikki nousi tärkeäksi osatekijäksi oppimispolulla.