Kansalaisjärjestöjen ja kansalaistoimijoiden osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuudet säädösvalmisteluprosessissa

Abstract

Tutkielma käsittelee kansalaisjärjestöjen ja kansalaistoimijoiden osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia säädösvalmisteluprosessissa. Säädösvalmisteluprosessin tarkastelu on rajattu valmistelun vaiheisiin ennen valtioneuvosto- tai eduskuntakäsittelyä. Tutkimukseni päätavoitteena on selvittää, onko kansalaisjärjestöjen ja kansalaistoimijoiden osallistumisella todellista vaikutusta säädösvalmisteluun. Todellisella vaikutuksella tarkoitetaan tässä tutkimuksessa kansalaisjärjestöjen edustajien ja kansalaistoimijoiden omia kokemuksia ja käsityksiä vaikutusvallastaan. Toinen päätavoitteeni on tarkastella kuulemismenetelmien yhdenvertaisuutta ja tutkia, onko erilaisilla kansalaisyhteiskunnan toimijoilla yhdenvertaiset mahdollisuudet osallistua ja vaikuttaa säädösvalmisteluun.

Teoreettinen viitekehys rakentuu valtateorioiden pohjalle. Tässä tutkielmassa tarkastellaan kansalaisjärjestöjen ja kansalaistoimijoiden vaikutusvaltaa, joka niillä on tietyssä vuorovaikutussuhteessa ja ympäristössä. Vaikutusvallan tarkastelun ympäristöksi on valittu säädösvalmisteluprosessi. Wrongin (1988) määritelmän mukaan vaikutusvalta ymmärretään toimijan kykynä vaikuttaa toisiin joko tiedostamatta tai tiedostaen ja ennalta arvattavasti. Tarkastelen vaikutusvaltaa myös resurssien näkökulmasta kuten Richard Jenkins (2009), jonka mukaan valta on toimijan kyky saavuttaa tavoitteensa, ja tavoitteiden saavuttaminen edellyttää resursseja. Tutkimuksessa on haastateltu neljää suuren kansalaisjärjestön edustajaa, neljää keskikokoisen kansalaisjärjestön edustajaa sekä neljää kansalaistoimijaa. Tutkimusmenetelmänä on käytetty teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Sisällönanalyysin avulla aineisto on ryhmitelty ja luokiteltu, jonka jälkeen tutkimushavainnot on tuotu teorian kontekstiin.

Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että nykyiset kuulemismenetelmät suosivat suuria, vakiintuneita järjestöjä. Niillä voidaan sanoa olevan todellista vaikutusvaltaa säädösvalmisteluprosessissa. Haastatteluiden perusteella voidaan argumentoida, että suuret järjestöt vaikuttavat sekä vallan ensimmäisen (Dahl, 1971) että toisen ulottuvuuden (Bachrach & Baratz, 1970) kautta, kun taas keskikokoiset järjestöt ja kansalaistoimijat vaikuttavat lähinnä vallan toisen ulottuvuuden kautta.

Tutkimustulosten mukaan vastaus toiseen tutkimuskysymykseen kuulemisen yhdenvertaisuudesta on, että kansalaisjärjestöjen ja kansalaistoimijoiden vaikuttamismahdollisuudet eivät ole yhdenvertaisia ja osallistumismahdollisuudet suosivat järjestöpohjaista toimintaa. Haastatteluiden valossa voidaan todeta, että kansalaistoimijoiden on haastavaa löytää valtionhallinnon tiukasti rajattujen osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien keinovalikoimien joukosta mahdollisuuksia tulla kuulluksi. Tämä tarkoittaa, että jo olemassa olevat kanavat eivät voi tehokkaasti vastata uusien yhteiskunnallisten liikkeiden pyrkimyksiin vaikuttaa yhteiskuntaan (Kitschelt 2003). Ihmisten poliittisten osallistumis- ja vaikuttamiskeinojen yhä voimakkaampi eriytyminen asettaa haasteita valtioneuvoston kuulemiskäytännöille.

Kuulemisen laatua, oikea-aikaisuutta ja avoimuutta tulisi kehittää. Haastatteluiden perusteella säädösvalmisteluprosessissa ei ole olemassa kevyttä ja vaikuttavaa osallistumisen muotoa. Sähköiset foorumit, kuulemistilaisuudet ja kirjalliset lausunnot eivät yllä vaikuttavuudeltaan työryhmätyöskentelyn tai esivalmisteluvaiheessa tapahtuvan suoran vaikuttamisen tasolle.